Aurinko ei liiku

Markku Pääskysen (s. 1973) romaanin Aurinko ei liiku (Tammi 2020) kertojana on perheenisä Matti. Hän asuu perheensä kanssa pienessä kylässä Raaseporin lähellä. Romaanin alussa perhe löytää rannalta palaneen auton, jonka takakontista poliisi löytää myöhemmin hiiltyneen ruumiin. Perheen herkästi aistiva poika Aarne on nähnyt tapahtuneesta etiäisen. Matin mieltä häiritsee myös perheen talon synkkä menneisyys ja kylällä ajeleva oudosti käyttäytyvä vaitelias moottoripyöräilijä. Tapahtumat muistuttavat jännistyskertomusta, mutta kyse on lopulta jostakin aivan muusta. Tommi Melender kirjoittaa Suomen Kuvalehden arviossaan: ”Pääskynen kuvaa pikemminkin aistien ylivirittyneisyyttä kuin vajavaisuutta. Kun ihmismieli epäilee kaiken liittyvän kaikkeen, todellisuus saa salaliittoteorian piirteitä. Tällaista hiipivää pelkoa romaani erittelee hienovireisen taitavasti.”

”Miksi minusta joskus tuntuu kuin olisin vankina tässä pienessä kylässä. Me olemme vankeja vaikka pääsisimme lähtemään milloin vain. Täällä on enemmän ilmansuuntia kuin kaupungissa. Mutta emme me lähde minnekään. Juuri kukaan ei puhu kanssani mutta ihmiset puhuvat minusta enkä tiedä syytä. En tiedä syytä miksi he puhuvat, en syytä miksi he ovat puhumatta, en vain tiedä, en syytä enkä seurausta. Kun kuljen talojen välissä minusta tuntuu, että kuulevat mitä minä puhun, mutta en kuule heitä, en koskaan kuule mitä he minusta puhuvat. En tiedä mitä ajattelisin heistä, en tiedä mitä he ajattelevat minusta. En ole vankina ainoastaan tässä kylässä vaan myös näissä ajatuksissa, joiden kaikki langat johtavat samaan kerään.”