Rakkaus niinku

Johannes Ekholmin (s. 1984) esikoisromaani Rakkaus niinku (Otava 2016) kuvaa yksityiskohtaisesti kolmikymppisen kirjailijan Joonan tuoreinta kirjaprojektia. Hän on rahapulassa muuttanut asumaan isänsä luokse Kirkkonummelle. Hänen isänsä on myös kirjailija ja tunnettu minäkeskeisestä miesproosastaan. Joona ei sulata isänsä tyyliä, vaan haluaa kertoa tarinansa moniäänisesti ja koherenttia minäkuvaa vältellen. Joonan teos rakentuu chat-keskusteluista, fragmenteista ja litteroiduista ääniviesteistä. Arla Kanerva kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Tämä on virkistävää: muotokokeiluja, etenkin sellaisia jotka hyödyntävät nettipuhetta, on suomalaisessa kirjallisuudessa tässä mittakaavassa lähinnä lyriikan puolella.”

”JOONA: Mut siis kun puhe tai teksti ei pelkästään kuvaa todellisuutta, se luo todellisuutta. Mut tuntuu että tää on just se juttu, mitä monet sun sukupolven ihmiset ei pysty sisäistää… Että myös negatiivinen huomio vahvistaa sitä asiaa mitä se väittää kritisoivansa… Jos surkuttelee sitä kun ei itse rikastunut ja pitää elämää paskana jos ei oo kallista autoa ja huvilaa, tulee arvottaneeksi köyhien elämän paskaks. Niinku elämä ei vois olla arvokasta ellei oo rikas. Vaik on tiedossa, että sen jälkeen ku perustarpeet saa kustannettuu niin varallisuudella ei oo mitään vaikutusta onnellisuuteen. Vaan siks että meillä on niin syvälle juurtunut ajatus että työ määrittää ihmistä.”