Musta satu

Aki Ollikaisen (s. 1973) pienoisromaani Musta satu (Siltala 2015) yhdistelee fragmentaarisessa kerronnassaan historian tositapausta ja nykyhetkeä. 1930-luvulla Helsingin Tattarisuon lähteestä löytyneiden ruumiinosien salaisuus kiehtoo kirjailijaa, joka valmistelee tapauksen pohjalta käsikirjoitusta. Kirjailija on eronnut vaimostaan ja löytää omasta menneisyydestään kipukohtia ja syitä suhteen epäonnistumiselle. Antti Majander kirjoittaa Helsingin Sanomissa: ”Unet ja kuolema kietoutuvat romaanissa yhteen. Elämä näyttäytyy häilyvänä ja outona rajatilana niiden välissä. Niinpä tarkat kuvaukset elämän yksityiskohdista vaikuttavat lähinnä sadulta.”

”Tänne oli päättynyt varattomien maallinen taival, kahdeksan arkun linjaan. Neljä arkkua pohjalle, kerros maata väliin ja päälle seuraavat neljä arkkua. Haudat saattoivat olla päiväkausia peitettyinä vain kevyellä kerroksella multaa, koska odotettiin, että kahdeksan linja tulisi täyteen. Vasta sitten ne lapioitiin lopullisesti umpeen.
Täältä Noita-Kallio etsi ruumiit, joista irrotti taikoihinsa tarvittavat sinetit.
Nyt olin nähnyt paikan, josta tarina alkaa, tavallaan, voi se toisaalta alkaa mistä tahansa. Kävelin takaisin autolle ja lähdin ajamaan Tattarisuolle. Mustat pilvet levisivät vauhdilla taivaalle. Alkoi sataa. Tässä menisi koko päivä. Tiesin, että minun piti nähdä paikka yöllä, jotta saisin tarinaan alun lisäksi lopun."