Paasilinna, Mauri

Jouduttuani työttömäksi 1995 tartuin kynään, sillä tiesin etten 50-vuotiaana saisi enää mitään asiallista palkkapuuhaa. Ensimmäinen teokseni Lapinhullu ja muita tarinoita julkaistiin 1997.

Loistavia teoksia mailmalla on paljon, mutta Dostojevskin Riivaajien tasoa ei mielestäni kovin moni ylitä. Schubertin ja Mozartin sävelmät miellyttävät minua, mutta elokuvantekijöistä en osaa nimetä suosikkiani. Minulle on tärkeintä terveys ja arjen pienet askareet, joiden varaan voi rakentaa elämän kokemisen illuusion.

Elämäkertatietoa

Mauri Johannes Paasilinna s. 1947 Ii.
Sosionomi, kirjailija.
Asuinpaikka Pori.

Paasilinna opiskeli ensin kansankorkeakoulussa ja suoritti sen jälkeen sosionomin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Paasilinna valmistui sosionomiksi vuonna 1971.

Hän on työskennellyt asiapoikana, seka- ja metsätyömiehenä, rakennus-ja tehdastyöläisenä vuosina 1963–1972 ja sosiaaliohjaajana, sosiaali-, piiri- ja tiedotussihteerinä 1973–1995. Mauri Paasilinnan tunnettuja kirjailijaveljiä ovat Erno Paasilinna, Arto Paasilinna ja Reino Paasilinna. Mauri Paasilinnan kirjat käsittelevät Lappia, sen tavallisia ihmisiä ja luontoa. Paasilinna sai valtion taiteilijaeläkkeen keväällä 2008. Harrastuksena linnut ja lukeminen.

Tekstinäyte

Eila laittoi pyöränsä talon seinää vasten, nousi portaita ja väänsi Asianajotoimisto Leppänen & Ojalan kelloa. Isä avasi oven ja viittasi hänet sisään.
- Sinä pääsit jo pois.
- Niin pääsin, Eila sanoi ja istui sohvalle. - Kiitos sinulle.
- Ei mitään kiittämistä.

Eino Leppänen seisoi kädet taskuissa ikkunan edessä, ja Eila huomasi, miten isän puvunhousujen takamus oli kulunut kiiltäväksi.
- Minä...
- Älä puhu mitään, Eino varoitti käsi ylhäällä. Hän kääntyi ja tarkasteli tytärtään. - Minä en halua tietää tästä asiasta yhtään mitään siitä yksinkertaisesta syystä, että silloin joutuisin sinun kanssasi samaan asemaan enkä voisi tarvittaessa vapaasti puolustaa sinua.
Eino käveli lattialla edestakaisin ja jatkoi.
- Maanpetoskysymyksissä lainsäädäntö on puutteellista, ja siksi kaikki asianosaiset ovat yhtä syyllisiä niin kauan kuin toisin osoitetaan.
- Maanpetos? Eila ihmetteli, sillä ei kai sotilaskarkurin kätkemistä sentään voinut kohtuuttomuuksiin suurennella.
- Niin. Valtionvastaisiksi salahankkeiksi voidaan tänä aikana nimetä miltei mitä hyvänsä, Eino selitti kärsivällisesti. - Minä olen sinun isäsi ja se yksin riittää saattamaan minut epäilyksenalaisten joukkoon.
Eino pysähtyi ja katseli taas Eilaa.
- Uskon kuitenkin, että viranomaiset harkitsevat kahdesti ennen kuin pidättävät tai kuulustelevat minua pelkän sukulaisuutemme vuoksi. Minun on myös helpompi toimia sinun puolestasi, jos en tiedä muuta kuin syytteen.
- En minä ole aikonutkaan sotkea sinua mihinkään, Eila protestoi. - En minä...
Eino kohotti jälleen kätensä.
- Jokainen turha sana on näissä kysymyksissä liikaa. Älä puhu kenellekään, edes äidillesi, näistä asioista yhtään mitään. Vaietkaamme asia kuoliaaksi.
Eino istui kirjoituspöytänsä ääreen ja siirsi mietteissään Lapin Kansan sivuun.
- Tilanne on erittäin vakava. Poliittisten tai sotilaallisten tietojen luovuttamiseen tai vieraan valtion asiamiehen toiminnan edistämiseen syyllistynyt henkilö voidaan tuomita vuosikausiksi kuritushuoneeseen.
- Minä ymmärrän, Eila totesi. - Itse asiassa tulinkin ensimmäisenä tänne, jotta me voisimme sopia menettelytavoista.
Eino nousi ylös.
- Hyvä. Sinä olet järkevä ihminen.
Eila otti käsilaukkunsa, nousi ja siirtyi jo ovelle, mutta Eino yskäisi käteensä ja Eila kääntyi.
- Yksi toivomus minulla vielä on, Eino lausahti.
- Mikä?
- Älä missään nimessä sotkeudu mihinkään arveluttavaan. Älä tuhoa elämääsi.
Eila puisti päätään.
- En.

(Jäämerentie 2007)

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia eräkirjailijoita 1. Toim. Kari-Otso Nevaluoma. BTJ Kirjastopalvelu 2002

Kotimaisia nykykertojia 5. Toim. Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu 2006

Paasilinnat: sukukirja - lukukirja. Koonnut Reino Paasilinna. Tietotori 1998