Jo vain

Mauri Paasilinnan kolmas tarinakokoelma, jossa puhuu unohdetun Suomen ääni. Karut ja elämältä maistuvat tarinat kertovat niukoin, mutta tehokkain elein, ettei koko maa nauti euroajan vauraudesta – eivätkä kaikki ihmiset menesty markkinatalouden kilpailussa. Iskevät, surulliset ja välillä hirtehisen huvittavat tarinat kertova pienten ihmisten ponnistelusta Suomen syrjäisillä kolkilla, ponnistelusta kohti milloin mikinlaista onnea. Aina eivät toiveet ja todellisuus kohtaa toisiaan onnellisissa merkeissä. Välillä ne kohtaavat, mutta odottamattomalla tavalla.
(takakansiteksti)