Sivupiirin Päivän täyt

Meren koskettamat

Utön saarella kasvanut Louna käy säännöllisesti viemässä kukkia äitinsä haudalle, mutta ei tiedä biologisista vanhemmistaan juuri mitään. Muutto Helsinkiin, opiskelut siellä olevassa lukiossa ja asuminen äidin vanhassa asunnossa tuovat Lounalle uusia mahdollisuuksia ottaa menneisyydestään selvää. Jotenkin vanhempien kohtalot kiertyvät Estonian traagiseen merionnettomuuteen. Myös Lounan ystävyys- ja ihastuskuvioissa on omat karikkonsa.  Leena Paasion monivivahteinen nuortenromaani Meren koskettamat on vuoden 2024 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Saaristotunnelma ja suolaiset tuulet yhdistyvät teoksessa lämpimään perhe- ja ystävyyssuhteiden solmukohtien kuvaukseen. Hahmokaarti on sekin kiitettävän monimuotoinen. Kuten Paasion edellisestä palkitusta teosparista Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan, myös Meren koskettamista huokuu jokaiselta sivulta rakkaus Itämereen. 

Mantikora

Isän uusi tyttöystävä on selvästi valepukuinen mantikora, leijonapäinen hirviö, joka janoaa ihmislihaa. Isä ei kuitenkaan huomaa mitään eikä tahdo kuulla Ninasta sanottavan mitään pahaa. Mantikora yrittää hämätä kameralahjalla ja ruokaa laittamalla, mutta onko sen tarkoitus vain lihottaa saaliinsa? Sekä isä että pikkuinen Jonas-veli ovat vakavassa vaarassa tulla syödyksi. Onneksi kirjastosta ja museosta löytyy apua siihen, miten mantikoran voisi kukistaa. Siihen tarvitaan vain yksisarvisen sarvi ja sopiva tilaisuus yön pimeydessä. Kuka uskaltaisi nousta moista hirviötä vastaan... Maria Turtschaninoffin kirjoittama ja Peter Bergtingin kuvittama Mantikora on kauhusävytteinen ja nopealukuinen varhaisnuorten fantasia. Tummasävyinen kuvitus sopii loistavasti tarinaan, jossa uusperheen aiheuttamat kipeän kielteiset tunteet ryöpsähtävät kaikessa hirviömäisyydessään esiin. Mantikora sopii erityisesti alakoulun viimeisille luokille, mutta myös nuoremmat rohkeat ja kauhunnälkäiset lukijat sekä vanhemmat lyhyttä lukupalaa etsivät fantasiafanit nauttivat varmasti kirjan hiipivän väristyttävästä tunnelmasta. Teoksen on ruotsin kielestä suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.

Älä avaa tätä kirjaa

Vallaton eläinjoukko karkaa häkistään eläintarhassa. Joukossa on seepra, pingviini, pesukarhu, muurahaiskarhu ja karhu. Lukijan on tultava avuksi, jotta eläimet saadaan palaamaan takaisin. Kuriton viisikko kuitenkin maalaa itsensä maastoutumaan puihin ja postilaatikoihin, ja piiloutuu. Mikä nyt avuksi? Ralf Butschkowin Älä avaa tätä kirjaa on hykerryttävän hauska interaktiivinen kuvakirja, joka soveltuu yhdessä luettavaksi kaikkein pienimpienkin kanssa. Pieni lukija saa itse tökkiä ja heiluttaa kirjaa ja kokea, kuinka voi omalla toiminnallaan vaikuttaa tarinaan. Nappien ja luukkujen sijaan Butschkow hyödyntää lasten omaa mielikuvitusta. Testattu ja toimivaksi todettu jo monessa kodissa ja päiväkodissa! Värikkään kirjan on suomentanut Hanna Härtsiä. 

Kuinka särkeä sydän?

Frida on ollut ihastunut Aapoon jo pienestä asti. Yritykset saavuttaa toivotunlaista huomiota vanhemmalta pojalta päätyvät yleensä noloihin kommelluksiin. Nyt Frida on 17-vuotias ja hän on viimein saanut Aapon poikaystäväkseen, mutta kaikki ei silti mene niin kuin Frida olisi toivonut. Frida vihjaa, että jotakin hirveää tapahtui, mutta hänen on aloitettava tarinansa kaukaa ja kierrellen, jotta hän edes itse pystyisi käsittelemään asiaa. Otsikoissa Frida antaa käänteisiä neuvoja siitä, mitä ei kannata tehdä, jos ei halua särkeä sydäntään. Enemmän kuin sydän, särkyy kirjassa kuitenkin Fridan mieli.  Heidi Silvanin uusin nuortenkirja Kuinka särkeä sydän? tempoilee villisti hauskan ja sydäntäsärkevän välillä. Aiheina nuortenromaanissa ovat ihmissuhteet, ensirakkaus sekä mielenterveys. Humoristisen, arvoituksellisen aloituksen jälkeen Kuinka särkeä sydän? hyppää lopussa yllättävien käänteiden kautta vakavammille vesille. 

Maailman pienin ballerina ja taikurin nauru

Yrmeä taikuri on palkannut kotiinsa maailman pienimmän ballerinan esittämään hänelle balettiesityksiä ja asumaan pienessä nukkekodissa. Taikuri on keräilijä, joka haluaa harvinaisia pikkuruisia asioita kokoelmaansa. Ballerina on onneton, koska joutuu esittämään aina yhtä ja samaa ja on vankina ilottoman taikurin talossa. Eräänä päivänä ballerina karkaa nukkekodista ja tapaa toisen taikurin vangeista: maailman pienimmän kissan nimeltä von Tassunberg. Yhdessä kaksikko pakenee taikurin talosta ja liittyy lopulta taikurin veljen pitämään kirppusirkukseen. Mutta voiko taikuristakin vielä löytyä hyvää?  Valpuri Kuu on tehnyt aiemmin kirjoja aikuisille nimellä Anni Kuu Nupponen. Lempeän satumainen Maailman pienin ballerina ja taikurin nauru on hänen ensimmäinen lastenkirjansa. Kirjan on suloisen värikkäästi kuvittanut Ari Vannas. Maailman pienin ballerina ja taikurin nauru sopii mainiosti ääneen luettavaksi yhteisiin iltasatuhetkiin etenkin leikki-ikäisille. 

Lyhtyjen maa

Alkusyksyinen iltahämärä saapuu. Kiiltomadot, kotilot, hiiret, hämähäkit ja muut pienet kulkijat saapuvat yhteiseen karnevaaliin. Kukat kuiskivat ja puiden lehdet kimmeltävät punakultaisina. Pimeydestä voi löytää myös kauneutta ja iloa.  Katri Tapolan kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama Lyhtyjen maa on suloinen pienempien kuvakirja, joka tavoittaa alkusyksyn pimeässä hehkuvan väriloiston. Tapolan ytimekäs, mutta kaunis runomuotoinen teksti sopii täydellisesti Pertamon tunnelmalliseen kuvitukseen. Kirja sopii erityisen hyvin alkusyksyn iltasatuhetkiin.

Unien sirkus

Seitsemäntoistavuotias Juuli yrittää unohtaa taianomaisen, mutta kipeitä muistoja sisältävän sirkusmenneisyytensä. Juuli elää totalitaristisessa lähitulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa taidetta tai valtaapitävien kyseenalaistamista ei siedetä. Eräänä päivänä Juuli näkee kadulla salaperäisen ketun, Eduardo Hopean, josta hän näkee myös unia.  Juuli tutustuu söpöön katusoittajaan Nikoon, ja päätyy hänen kauttaan aktivistien pariin. Seuraa pakomatka ympäri Eurooppaa, ja samalla Juuli alkaa saada myös selville oman menneisyytensä salaisuuksia.  Johanna Försterin Unien sirkus hehkuu kaunista kieltä. Romaani tarjoilee omalaatuisen kudelman synkkää yhteiskunnallisuutta sekoitettuna satumaiseen ja unenomaiseen. Unien sirkus sopii etenkin paljon lukeville nuorille, mutta sillä on paljon annettavaa myös varttuneemmille lukijoille. 

Stop Secret, Hikisukka Hirmunen

Hillan kotona on kateissa milloin sukat, milloin voileivät ja milloin kaukosäädin. Hilla näkee vilaukselta syyllisen, salaisen hirviömäisen otuksen, jota hän alkaa kutsua Hikisukka Hirmuseksi. Äiti ei olennon olemassaoloon tietenkään usko, mutta onneksi Hilla saa värvättyä avuksi hirviöjahtiin muita samassa kerrostalossa asuvia lapsia kuten Maisan ja Roni-Tonin. Aloittelevien salapoliisien nuuskinta kuljettaa heidät mielikuvitukselliseen seikkailuun, joka odottaa ihan oman kotitalon pesuhuoneessa. Onko Hikisukka Hirmunen lopulta kuitenkaan aivan yhtä hirmuinen kuin nimensä? Ilona Ahdin kirjoittama ja Miila Westinin värikkäästi kuvittama Stop Secret -sarjan avaus Hikisukka Hirmunen on hauska agenttimainen seikkailu. Kirja sopii mainiosti itse luettuna eka-tokaluokkalaisille ja sitä vanhemmille, ja yhdessä ääneen luettuna alle kouluikäisillekin kuulijoille. Arkinen ja satumainen yhdistyvät kutkuttavalla, mutta lempeän jännittävällä tavalla.  

Juno sytyttää kuun

Yö saapuu ja Juno on menossa nukkumaan. Ensin Junon pitää kuitenkin sytyttää kuu ja miettiä, ketkä kaikki muut ovat vaipumassa yöpuulle. Nukkuvatko mustekalat? Entä vasarat, kuninkaat, tai kaivurit?  Karin Erlandssonin kirjoittama ja Mirjam Ilvaksen suomentama Juno sytyttää kuun on suloinen kuvakirja, joka sopii täydellisesti pienten taaperoiden nukuttamiseen. Karoliina Pertamon kuvitus on viehättävä ja värikylläinen. Lyhyet mielikuvitusta kutkuttavat tekstit sopivat saumattoman sopusointuisesti kuvitukseen. Kirja on myös pienikokoinen, joten se sopii hyvin pieneen käteen. Tätä kirjaa kelpaa lukea iltasaduksi uudestaan ja uudestaan. 

Manalan mylly

Pahankurinen Tiku on Louhen nuorin tytär, mutta ei ole vielä oppinut palvottujen isosiskojensa tavoin hallitsemaan taikavoimiaan. Isosiskojen perässä Pohjolaan saapuu lauma hankalia kosijoita. Samalla asialle ilmestyy myös uusi epäilyttävä vieras, kiero ja ikäloppu tietäjä Väinämöinen, joka sytyttää rauhanomaisessa kansassa kullanhimon puheillaan rikkauksia takovasta sammosta. Tiku on sammon rakentamista vastaan, mutta hänelle vain naureskellaan. Sampo tuo rikkauksien lisäksi tullessaan luonnottoman kylmän ilman ja sodan uhkan. Sekä Tikun että hänen sisartensa on noustava taisteluun omien oikeuksiensa ja sen puolesta, mitä pitävät hyvänä ja oikeana. Rauhan lisäksi luonnon tasapaino on vaarassa, vaikka aikuiset eivät sitä suostu tunnustamaan. Marjut Pettersonin Manalan mylly kertoo Kalevalasta tutun tarinan viihdyttävässä nuorille sopivassa muodossa, mutta uskaltaa samalla tuulettaa kansalliseepoksen tomuja ja kommentoida sen kummallisuuksia ja epäkohtia. Kalevalan sankaripatsaat saavat lokaa ja Pohjolan noidiksi leimatut naiset kunnianpalautuksen. Petterson kirjoittaa muinaisista myyttisistä ajoista, mutta lyhytnäköisen ahneuden ja luontoarvojen välisen ristiriidan kuvaus on ajankohtaisempi kuin koskaan. 

Pihla piirtää parhaan ystävän

Pihla on jo koululainen, mutta häntä pelottavat monet asiat, kuten eksyminen äidistä kaupasta, bakteerit ja se, miten oikein pitäisi käyttäytyä muiden seurassa. Asiaa ei auta, että pikkuveli Mehupurkki saa jatkuvasti hengenahdistuskohtauksia ja häntä täytyy käyttää sairaalassa. Uusi lukuvuosi on juuri alkanut ja Pihlan entinen paras kaveri Veera on muuttunut oudon vältteleväksi ja kaveeraa ilkeän Raisan kanssa.  Pihla käy tunnetaitopettaja Himasen luona ja alkaa kirjoittaa päiväkirjaa, jonka omistaa rakkaalle koiralleen Kosmokselle. Pihla huomaa, että Himasen luona käy muitakin oppilaita koulusta. Etenkin tavauskilpailua jännittävä Maria ja huvipuistolaitteista intoileva Viljo vaikuttavat mukavilta. Mutta Raisa ei hyväksy Pihlan uusia kavereita tai noloa kuviskerhoa ja Veera on nykyään kaikessa Raisan kannalla. Pelkääminenkin on kuulemma noloa, joten Pihla yrittää parhaansa mukaan kääntää huolilamppunsa himmeämmälle. Miten pitkälle Pihla on valmis menemään säilyttääkseen välit parhaaseen ystäväänsä?  Nuorten jännityskirjoista tunnetun Sara Shepardin lastenkirja Pihla piirtää parhaan ystävän käsittelee lempeästi ja hauskasti erityisherkän lapsen kouluarkea ja ystävyyden kommervenkkejä. Sarjakuvamainen, pelkistetty kuvitustyyli tuo mieleen Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat. Pihla piirtää parhaan ystävän sopii mainiosti pienemmille alakoululaisille ekaluokkalaisista alkaen. Kirjan on kääntänyt Outi Järvinen.   

Lumiyö

Lyytin perhe on muuttanut aivan vieraaseen paikkaan. Lyyti jää yksin kyynärsauvoihinsa nojaten katsomaan muiden lasten leikkejä. Maahan on satanut lumivalkea vaippa, joka on tehnyt kaikesta uutta ja ihmeellistä, mutta Lyyti ei uskalla mennä mukaan ja häntä katsotaan oudoksuen. Lyyti ei ole koskaan ennen nähnyt lunta ja on ainoastaan kuullut äitinsä kertovan siitä tarinoita. Yöllä Lyyti näkee unta, jossa lumi kutsuu hänet leikkiin ja taianomainen lumiveistosten maailma herää henkiin. Öinen ihme tekee Lyytistä rohkeamman, eivätkä lumi ja vieraat lapset arastuta aamun koittaessa enää yhtä paljon. Turvaa tuo myös paikka vuoteessa lämpimän peiton alla omien vanhempien välissä.  Sari Airolan kuvitus on herkkää ja sävyt talvisen hentoa sineä. Lapsen mielikuvitus ja arkinen maailma lomittuvat saumattomasti yhteen. Hempeän kuvakirjan teemoina ovat ystävyys, erilaisuus, muuttaminen ja talvi. Päähenkilö Lyytin liikuntarajoitteisuus lisää lastenkirjallisuuden monimuotoisuutta ja antaa samastumiskokemusta sellaisille lapsille, jotka harvoin pääsevät kirjallisuudessa esiin. Samalla aihe jää hienovaraisesti vain yhdeksi pieneksi osaseksi taustalle. Lumiyö hehkuu kotoisaa ja lämminhenkistä tunnelmaa, mutta samalla kirja myös tarjoaa talven taikaa.   

Toisinaan valo hiipuu

Terapian päättyminen täyttää Tuulikin epätoivolla. Hän ei ole valmis käsittelemään ahdistustaan yksin ja työvoimatoimistokin pistää hänet kahvilaan työkokeiluun, josta ei tahdo tulla mitään. Mitä voi nuori aikuinen tehdä ilman opiskelupaikkaa ja työkokemusta? Eläkkeellä oleva naapuri samasta kerrostalosta pyytää Tuulikkia kissavahdiksi ja luo samalla valoa Tuulikin mielessä myllertävään sysimustaan pimeyteen. Tuulikin välit äitiin ovat ristiriitaiset ja isää hänellä ei ole, joten naapurista tulee nopeasti tärkeä turvasatama. Emma Sofianna Söderholmin Toisinaan valo hiipuu kuvaa viiltävän rehellisesti aikuistuvan nuoren kipua ja yhteiskunnan turvaverkkojen haurautta. Sitä miten yksin voidaan ahdistuksen ja itsetuhoisuuten kanssa jättää. Dialogi on aitoa ja psykologinen kuvaus realistisen uskottavaa. Vaikka romaani tarjoaa hidasta edistymistä ja toivoa, se ei tarjoa helppoja ratkaisuja. Toisinaan valo hiipuu tarjoaa samaistumispintoja ja vertaistukea erityisesti ahdistuksen kanssa kamppailevalle nuorelle, mutta sen lukeminen olisi erittäin tärkeää myös aikuisille, joilla on valtaa vaikuttaa nuorten pahoinvoinnin ehkäisemiseen.  Mielenterveyden teemoja käsitteli myös Söderholmin aiempi, päihteiden käyttöön keskittyvä esikoisteos Edes hetken elossa. Kirjailija on myös toimittanut yhdessä Heikki Savolan kanssa sitaattikirjan Syitä elää. Siinä suomalaiset kertovat nimettöminä asioista, jotka ovat auttaneet heitä selviämään vaikeimman yli.   

Monen mutkan tonttumatka

Joulu lähestyy, mutta 11-vuotias Pyry on apealla mielellä. Vanhemmat riitelevät ja koulussa kiusataan. Kiusaajiaan paettuaan Pyry päätyy kahvilaan, jossa nautittu ihmeellinen kaakao antaa hänelle kyvin nähdä ihka oikeita tonttuja. Pyry ystävystyy innokkaan tonttuoppilas Tuiskun kanssa ja joutuu vaaralliseen seikkailuun, kun Tuisku tarvitsee hänen apuaan.  Tuisku johdattaa Pyryn tonttujen salaiseen valtakuntaan, josta löytyy niin pelottavia hirviöitä kuin kutkuttavaa taikaakin. Pelastuakseen Pyryn on valjastettava oma voimansa, tultava sinuiksi tunteidensa kanssa ja luotettava ystävyyteen. Joulun aikaan paljastuu salaisuuksia myös hänen omasta perheestään.  Liina Putkosen Monen mutkan tonttumatka on lumoava jouluinen fantasiaseikkailu, jossa riittää sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita että suloista joulun taikaa. Nora Surojeginin mielikuvituksekas kuvitus lisää satumaista tunnelmaa ja viittailee fantasiaklassikoihin. Hauskan herkulliset ja kekseliäät tonttufantasiamaailman yksityiskohdat ilahduttavat, ja seikkailu vie mennessään. Erityisen hyvin Monen mutkan tonttumatka sopii joululukemistoksi velhokoulufantasiaa fanittaville, ja kirjaa voi myös lukea yhdessä ääneen esimerkiksi joulukalenterina. 

Main kamalan tyhmä päivä

On sateinen päivä ja mikään ei mene Main mielen mukaan. Isä ei ymmärrä, ettei voileivälle saa laittaa juustoa ja vanhemmat tiuskivat toisilleen. Main vatsassa alkaa murista tiikereitä, jotka muuttuvat päivän aikana aina vain ärhäkämmiksi, kun päälle pitää pukea haalarit, vaikka kellään muulla ei ole. Sitten päiväuniaikaan paha mieli vyöryy päälle ja tiikerit pääsevät valloilleen. Kamalan tyhmä päivä onneksi saa paremmin käänteen, kun päiväkodissa lohdutetaan ja äiti tulee aikaisemmin hakemaan kotiin. Ehkä ikävästä sadepäivästäkin voi lopulta tulla hyvä? Entä onko äidissä ja isässäkin ehkä pikkuisen tiikeriä… Sanna Sofia Vuoren kirjoittama Main kamalan tyhmä päivä on arkinen kuvakirja, joka eläytyy taitavasti lapsen näkökulmaan ja tuo aitoudella ja lämmöllä esiin pieniä murheita ja arkipäivän vastuksia, joista joskus voi kasvaa tiikereitä. Kirja sopii erityisen hyvin piristämään lapsiperheen marraskuista päivää, mutta annettavaa sillä on kaikenikäisille. Nadja Sarellin värikäs ja monimuotoinen kuvitus yhdistää harmonisesti mielikuvituksekkaan tunnekuvauksen ja lempeän arkisuuden.

Sisäsiisti

”Haluaisin katsoa niitetyn pellon ylitse, antaa variksen sivuuttaa minut kuin luontaisen seuralaisen. Haluaisin tulla havaituksi juuri metsän rajalla, siellä missä saattaisin vielä olla pelkkä harha.”   Esra on lukion toisella opiskeleva transpoika, joka yrittää luovia ihmissuhteiden, kulttuuripiirien ja perhesiteiden ristiaallokossa. Näennäisesti Esran elämän voisi kuvitella olevan kadehdittavan täydellistä: isä on tunnettu elokuvaohjaaja, perhe varakas ja hyväosainen, ja kaverit räiskyviä persoonia. Pinnan alla kuohuu kuitenkin pahoinvointi, ulkopuolisuuden tunne nostaa päätään ja ihmissuhteissakin on myrkyllisyyttä ja vallan väärinkäyttöä. Elokuvaohjaajaisä on tehnyt Esrasta näyttelijän jo lapsena, äiti kirjoittaa autofiktiota ja siskolla on syömishäiriö, johon perheessä suhtaudutaan lähtökohtaisesti joko mitätöiden tai julmasti – suhtautujasta riippuen.   Miska Valoksen esikoisteos Sisäsiisti on kirja omien ihmisten ja oman turvaverkon löytämisestä. Teos käsittelee nuoruutta ja aikuistumisen kokemusta uskottavasti ja hahmojaan säästämättä – kirjan henkilöt ovat inhimillisiä, moniulotteisia ja enemmän tai vähemmän hukassa itsensä kanssa. Valoksen kieli on kunnianhimoista ja vivahteikasta: dialogeissa ilmaisu on ajoittain hyvinkin pelkistettyä, kun taas Esran ajatukset ja ympäröivän maailman kuvaus on kerrottu kiehtovalla ja kuvailevalla kielellä.   Sisäsiisti on taidokkaasti rakennettu, hyvässä rytmissä etenevä kirja, joka sopii erinomaisesti luettavaksi niin nuorille kuin aikuisillekin.

Tähtitornin vampyyri

Kaupunkiin on talven aikana rakennettu näyttävä, arvoituksellinen torni. Mysteerijengin jäsenet Iivo ja Nico lähtevät tutkimaan asiaa. He saavat selville, että tornin on rakennuttanut Berta von Valkia - salaperäinen taiteilija, joka pitää tornin ovea lukittuna. Vastoin kaikkia odotuksia, Berta on saanut tähtitornin rakentamiseen luvan! Naapurit tosin tuntuvat jälkikäteen ihmettelevän, miksi eivät vastustaneet hanketta ankarammin... Jotain muutakin outoa tornissa on: joku hiippailee siellä öisin ilman lupaa. Kuka kutsumaton vieras on, ja mitä hän haluaa? Mysteerijengin ei auta kuin tarttua toimeen ja selvittää, mistä salaperäisessä tähtitornissa on kyse! Juha-Pekka Koskisen kirjoittama ja Saana Nyqvistin kuvittama Tähtitornin vampyyri on Mysteerijengi-sarjan toinen osa. Edellisen kirjan lailla myös tämä tarina tarjoilee lukijalle jännitystä, yllätyksiä ja odottamattomia kohtaamisia. Kirja on vetävästi kirjoitettu ja sujuvasti etenevä, eikä siitä puutu huumoria ja nokkelaa sanailua. Mysteerijengi: Tähtitornin vampyyri on alakouluikäisille sopiva jännityskirja, joka pitää lukijan otteessaan alusta loppuun.

Kaksi tätiä nimeltä Veera

Esterin ja Viljamin vanhemmilla on ollut pipo kireällä jo jonkin aikaa, joten he päättävät viedä itsensä huoltoon. Se tarkoittaa sitä, että lapset pääsevät Veera-tädille hoitoon. Mutta kummalle Veeralle? Sekä äidin että isän sisko on nimeltään Veera, ja nyt kumpikin heistä odottaa lapsia luokseen! Tilanne saadaan kuitenkin ratkaistua: Esteri ja Viljami menevät ensimmäiseksi yöksi Raita-Veeralle ja seuraavaksi yöksi Pallo-Veeralle.   Kummallakaan Veera-tädillä ei ole omia lapsia, mutta heistä on hauska olla osa Viljamin ja Esterin elämää. Mukavien touhujen ohessa lapset juttelevat tätiensä kanssa siitä, miten perheet ovat erilaisia: kaikki aikuiset eivät halua omia lapsia, ja jotkut aikuiset eivät voi saada omia lapsia, vaikka haluaisivatkin. Elämä voi silti olla hyvää ja onnellista, ja siitä voi rakentaa itsensä näköisen kokonaisuuden. Anna Elina Isoaron kirjoittama Kaksi tätiä nimeltä Veera on hurmaava kuvakirja elämäntyylien ja perheiden monimuotoisuudesta. Kirja on mukavaa luettavaa: se ei arvota, vaan tuo lempeästi esiin sen, miten jokaisella on oikeus omanlaiseensa elämään. Mira Malliuksen kuvitus on värikäs ja ilmeikäs, se tukee tarinaa erinomaisesti. Kaksi tätiä nimeltä Veera sopii luettavaksi kaiken ikäisille.

Kaisla ja Isla - Pystykorvatalvi

Kaisla on muuttanut isänsä uuteen perheeseen asumaan äitinsä kuoleman jälkeen. Perhe ei tunnu omalta: pikkuveljet ovat rasittavia, äitipuoli ei ymmärrä Kaislaa, ja vaikka isä on kiltti, ei hänellä ole riittävästi aikaa juuri Kaislalle. Lohtua tuo Kaislan pieni pystykorva Kashmir, jonka pehmeään turkkiin on hyvä painaa kasvot, ja jonka kanssa voi kuljeskella tuntikausia metsässä kaikessa rauhassa luontoa tarkkaillen.Isla puolestaan muuttaa isänsä kanssa Kaislan naapuriin. Islan vanhemmat ovat eronneet ja äiti on vienyt mukanaan perheen koiralauman. Koirien keskellä kasvanut Isla tuntee olonsa tyhjäksi ja kodin vieraaksi, kun yhtäkkiä mistään ei kuulukaan tassutusta. Islalle koiraharrastus on koko elämä, Kaislalle puolestaan erilaiset termit ja koirarodut ovat täysin vieraita. Eroavaisuuksilla ei kuitenkaan ole merkitystä, kun tytöt kohtaavat toisensa metsässä ja tutustuvat: rakkaus koiriin yhdistää. Pian Kaisla ja Isla ovat erottamaton parivaljakko. Helena Meripaasin kirjoittama Pystykorvatalvi aloittaa Kaislasta ja Islasta kertovan kirjasarjan. Kirjassa käsitellään uudenlaista perhearkea ja muutoksiin sopeutumista. Tarinan keskiössä ovat kuitenkin koirat, eläinharrastus ja lemmikkiarki: onnistumiset, oivallukset, haasteet ja pulmat. Kirja vilisee erilaisia koiraharrastustermejä, jotka onneksi pääosin avataan myös aihetta tuntemattomalle lukijalle ymmärrettävään muotoon. Pystykorvatalvi sopii luettavaksi alakouluikäisille koirien ystäville! 

Freestyle

Kai ja Mandi ovat erottamattomat ystävät. He eivät muista aikaa ennen toisiaan – eivätkä aikaa ennen tanssia. Tanssisalissa ei tarvitse miettiä muuta kuin rytmiä ja liikettä... Yhteiskunnan ääneen lausumattomat säännöt unohtuvat ja kaikki ylimääräinen jää salin ulkopuolelle. Askelkuvioihin tulee kuitenkin säröjä, kun Mandi ihastuu tanssikoulun tyttöön. Samaan aikaan Kai ahdistuu omista ajatuksistaan: omaa paikkaa on vaikea löytää. Hän ei tiedä, kiinnostaako seurustelu häntä ylipäätään, ja ulkopuolisten oletukset tuntuvat tukahduttavilta, vääränlaiseen muottiin pakottamiselta. Mitä sitten tapahtuu, jos Mandi alkaa seurustella? Jääkö Kai yksin? Entä, jos mikään ei enää yhdistä heitä? Freestyle on säeromaani, joka on täynnä vimmaista rytmiä – niin kielellisesti kuin tarinallisestikin. Kirjan keskiössä on Kain ja Mandin ystävyys, jota kirjailija Dess Terentjeva kuvaa lämpimästi ja samastuttavasti. Päähenkilö Kain identiteettipohdintaa tuodaan lukijalle esiin tanssivertauksin, ja aseksuaalisuuden kuvaus on uskottavaa ja ajatuksia herättävää: yhteiskunta on täynnä oletuksia ja otaksumia, joita tyrkytetään ihmisille jo pienestä pitäen. Mutta mitä, jos ei sovikaan odotuksiin? Kirjassa näkyy Terentjevan tanssiharrastuneisuus, samoin kuin laaja ymmärrys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Freestyle on nopealukuinen kirja, jonka sävyt vaihtelevat sujuvasti epävarmuudesta riehakkuuteen ja varovaisuudesta rohkeuteen. Kenties aina ei olekaan pakko tanssia ennalta määrätyn koreografian mukaan, vaan jokaisella on oikeus luoda omat askeleensa. Freestyle sopii erinomaisesti luettavaksi yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.