Karvonen, Inkeri
Elämäkertatietoa
ynt. 1942 Kemijärvellä
Koulutus: kansakoulunopettaja Kemijärven Seminaari 1964; erikoistumisopinnot kuvaamataito, englannin kieli, tekninen työ Oulun Yliopisto 1974
Toiminut luokanopettajana Pudasjärvellä ja Joutsassa, vuodesta 1975 lähtien Kannuksessa
Lastenkirjailija
Koulutus: kansakoulunopettaja Kemijärven Seminaari 1964; erikoistumisopinnot kuvaamataito, englannin kieli, tekninen työ Oulun Yliopisto 1974
Toiminut luokanopettajana Pudasjärvellä ja Joutsassa, vuodesta 1975 lähtien Kannuksessa
Lastenkirjailija
Naimisissa koulunjohtaja Olli Mikael Karvosen kanssa; 8 lasta, 7 lastenlasta Harrastukset: kirjoittaminen, lukeminen, käsityöt, puutarhanhoito
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Suomennokset:
Sylikuvasto 1, 1991
- Viidakon lastentarha (suom. I. Karvonen ja Eszter Vuojala)
- Kaurismummo (suom. I. Karvonen ja Päivi Tuominen)
- Vesikirppu ja ristilukki (suom. Päivi Tuominen)
Sylikuvasto 2 , 1991
- Pikku villisika (suom. Päivi Tuominen ja Pekka Papunen)
Sylikuvasto 1, 1991
- Viidakon lastentarha (suom. I. Karvonen ja Eszter Vuojala)
- Kaurismummo (suom. I. Karvonen ja Päivi Tuominen)
- Vesikirppu ja ristilukki (suom. Päivi Tuominen)
Sylikuvasto 2 , 1991
- Pikku villisika (suom. Päivi Tuominen ja Pekka Papunen)
- Pääsiäismuna (suom. I.Karvonen ja Eszter Vuojala)
- Sirkka ja muurahainen (suom. I. Karvonen ja Agnes Lux)
Sylikuvasto 3, 1991
- Vesikirppu ja ristilukki (suom. Päivi Tuominen)
- Jäniksen mökki (suom. I. Karvonen ja Eszter Vuojala)
- Talitintin kengät (suom. I. Karvonen ja Eszter Vuojala)
Sylikuvasto 4, 1991
- Maitokaivo (suom. I.Karvonen ja Agnes Lux)
- Korppi ja kettu (suom. I. Karvonen ja Agnes Lux)
- Mursuviiksi ja matruusiapina (suom. I. Karvonen ja Agnes Lux)
- Taikamuki (suom. Päivi Tuominen).
Tärkeimmät antologiat:
Suuri suomalainen satukirjasto, WSOY 1990
Pieni Runoaitta, WSOY 1993
Harjanne-Helakisa: Meidän kuopus 1985
Äidinkielen oppikirjoja ja opettajan oppaita
Muuta
Runoja sävelletty lastenlauluiksi mm "Musiikkipullat" -kokoelma. Äänitteinä levy ja kasetti, Fazer
Musiikin aika 1-2 laulu "Napakettu", 1997
Radion kantanauhoilla Sauli Malisen sävellyksinä toistakymmentä runoa
Ylen Lasten Radioon runo- ja satuohjelmistoa
Runoja eri lehtiin
Taina, Hannu: Pienen tontun ihmeellinen joulu, 2004, kuvat: Inkeri Karvonen
Satu Mies ja meren muna julkaistu kirjassa Maaemon helmasta, 2006
- Sirkka ja muurahainen (suom. I. Karvonen ja Agnes Lux)
Sylikuvasto 3, 1991
- Vesikirppu ja ristilukki (suom. Päivi Tuominen)
- Jäniksen mökki (suom. I. Karvonen ja Eszter Vuojala)
- Talitintin kengät (suom. I. Karvonen ja Eszter Vuojala)
Sylikuvasto 4, 1991
- Maitokaivo (suom. I.Karvonen ja Agnes Lux)
- Korppi ja kettu (suom. I. Karvonen ja Agnes Lux)
- Mursuviiksi ja matruusiapina (suom. I. Karvonen ja Agnes Lux)
- Taikamuki (suom. Päivi Tuominen).
Tärkeimmät antologiat:
Suuri suomalainen satukirjasto, WSOY 1990
Pieni Runoaitta, WSOY 1993
Harjanne-Helakisa: Meidän kuopus 1985
Äidinkielen oppikirjoja ja opettajan oppaita
Muuta
Runoja sävelletty lastenlauluiksi mm "Musiikkipullat" -kokoelma. Äänitteinä levy ja kasetti, Fazer
Musiikin aika 1-2 laulu "Napakettu", 1997
Radion kantanauhoilla Sauli Malisen sävellyksinä toistakymmentä runoa
Ylen Lasten Radioon runo- ja satuohjelmistoa
Runoja eri lehtiin
Taina, Hannu: Pienen tontun ihmeellinen joulu, 2004, kuvat: Inkeri Karvonen
Satu Mies ja meren muna julkaistu kirjassa Maaemon helmasta, 2006
Tekstinäyte
Lapsuuteni maisemat ja merkittävät aikuiset
(Ei sitä koskaan tiedä, Huilupuu ja ruusukissa s. 61).
Olen syntynyt Kemijärvellä vuolaitten vesien rannoilla Laurilan talossa jatkosodan aikana. Oli sunnuntaiaamu, tammipakkanen.Sain hätäkasteen ja sen seurauksena nimen, jota tuskin lienee ehditty paljon miettiä. Isäni oli tuolloin sotasairaalassa ja hänellä olisi ollut ehdolla nimeksi Vellamo. Kun myöhemmin tulin tuntemaan nimeni historian, olisin mieluummin hyväksynyt isäni ehdotuksen Inkerin sijasta. Vellamo-sana soljui kielellä pehmeänä, vedenvihreänä. Sanat ovat aina vedonneet mieleeni paitsi sointuisuudellaan ja rytmillään myös väreiltään ja muodoltaan.
Lapsuuteni vuodet olen viettänyt Sallassa. Pohjoisen karu luonto oli joskus ankarakin, mutta minua ympäröi henkisesti rikas, vapaa ja turvallinen ilmapiiri. Suuressa perheessä kaikki oli yhteistä. Mielikuvitus kuitenkin oli jakamatonta ja sen turvin saattoi korvata monta puutetta. Taivaansinistä prinsessapukua en ole koskaan omistanut, mutta lapsuuden poluilla näen hahmomi tuollaisessakin luomuksessa, puhumattakaan lasikengistä... Ainainen kauneudenkaipuuni vaatimattomasta kasvuympäristöstäni esteettisyyttä ja sellaisen löytäminen säteili karun todellisuuden yli. Luonto opetti ehtymättömällä rikkaudellaan. Niinpä kannan aina sydämessäni kotikoivujen herkkää suloa, pohjoisten vaarojen ja tuntureiden siintoa, metsien huminaa, suovillojen säihkyvää valoa ja kevätpuron kohinaa, suviöistä puhumattakaan.
Merkittäviä aikuisia olivat vanhempani, huolehtivainen, äidillinen äiti, kirjallisuutta rakastava isä sekä ensimmäinen opettajani, Martta Juvonen. Hän on ollut paljossa esikuvani omassa opettajantyössäni. Ennen muuta hän välitti minulle kielen rikkauden ja sen merkityksen ymmärtämisen. Sykähdyttävällä tavalla hän tutustutti pienet oppilaansa suomalaisiin kirjailijoihin ja heidän tuotantoonsa. Kuvataulut luokkahuoneen hirsiseinällä kävivät tuon ajan kirjailijavierailuista. Opettajamme esitteli heidät elävällä tavallaan. Silloin "tutustuin" mm. Anni Swaniin. Ennakkoluulottomasti kirjoitin hänelle ja välillemme syntyi ihastuttava kirjeenvaihto. Tunsin outoa kohtalonyhteyttä siinä, että meillä molemmilla oli syntymäpäivä tammikuun neljäntenä. Toinen "elävä" kirjailijayhteys syntyi hiukan myöhemmin Kaija Pakkaseen Yhteishyvä-lehden nuorten palstan kautta, jossa kirjoitelmiani ja runojani julkaistiin nimimerklllä "Sallantyttö". Yhteydenpitomme jatkui vuosikymmeniä. Kummallista siinä on ollut se, ettemme koskaan ole toisiamme oikeasti kohdanneet, vaikka monta kertaa olemme tapaamistakin yrittäneet järjestää.
(Ei sitä koskaan tiedä, Huilupuu ja ruusukissa s. 61).
Olen syntynyt Kemijärvellä vuolaitten vesien rannoilla Laurilan talossa jatkosodan aikana. Oli sunnuntaiaamu, tammipakkanen.Sain hätäkasteen ja sen seurauksena nimen, jota tuskin lienee ehditty paljon miettiä. Isäni oli tuolloin sotasairaalassa ja hänellä olisi ollut ehdolla nimeksi Vellamo. Kun myöhemmin tulin tuntemaan nimeni historian, olisin mieluummin hyväksynyt isäni ehdotuksen Inkerin sijasta. Vellamo-sana soljui kielellä pehmeänä, vedenvihreänä. Sanat ovat aina vedonneet mieleeni paitsi sointuisuudellaan ja rytmillään myös väreiltään ja muodoltaan.
Lapsuuteni vuodet olen viettänyt Sallassa. Pohjoisen karu luonto oli joskus ankarakin, mutta minua ympäröi henkisesti rikas, vapaa ja turvallinen ilmapiiri. Suuressa perheessä kaikki oli yhteistä. Mielikuvitus kuitenkin oli jakamatonta ja sen turvin saattoi korvata monta puutetta. Taivaansinistä prinsessapukua en ole koskaan omistanut, mutta lapsuuden poluilla näen hahmomi tuollaisessakin luomuksessa, puhumattakaan lasikengistä... Ainainen kauneudenkaipuuni vaatimattomasta kasvuympäristöstäni esteettisyyttä ja sellaisen löytäminen säteili karun todellisuuden yli. Luonto opetti ehtymättömällä rikkaudellaan. Niinpä kannan aina sydämessäni kotikoivujen herkkää suloa, pohjoisten vaarojen ja tuntureiden siintoa, metsien huminaa, suovillojen säihkyvää valoa ja kevätpuron kohinaa, suviöistä puhumattakaan.
Merkittäviä aikuisia olivat vanhempani, huolehtivainen, äidillinen äiti, kirjallisuutta rakastava isä sekä ensimmäinen opettajani, Martta Juvonen. Hän on ollut paljossa esikuvani omassa opettajantyössäni. Ennen muuta hän välitti minulle kielen rikkauden ja sen merkityksen ymmärtämisen. Sykähdyttävällä tavalla hän tutustutti pienet oppilaansa suomalaisiin kirjailijoihin ja heidän tuotantoonsa. Kuvataulut luokkahuoneen hirsiseinällä kävivät tuon ajan kirjailijavierailuista. Opettajamme esitteli heidät elävällä tavallaan. Silloin "tutustuin" mm. Anni Swaniin. Ennakkoluulottomasti kirjoitin hänelle ja välillemme syntyi ihastuttava kirjeenvaihto. Tunsin outoa kohtalonyhteyttä siinä, että meillä molemmilla oli syntymäpäivä tammikuun neljäntenä. Toinen "elävä" kirjailijayhteys syntyi hiukan myöhemmin Kaija Pakkaseen Yhteishyvä-lehden nuorten palstan kautta, jossa kirjoitelmiani ja runojani julkaistiin nimimerklllä "Sallantyttö". Yhteydenpitomme jatkui vuosikymmeniä. Kummallista siinä on ollut se, ettemme koskaan ole toisiamme oikeasti kohdanneet, vaikka monta kertaa olemme tapaamistakin yrittäneet järjestää.
Lähteitä ja viittauksia