Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kingi
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
”Nainen liukui päälleni ja tunki kielen suuhuni. Minä, haaremin sulttaani, vietin hääyötä kauniin Sabinan kanssa.” Näin alkaa Miikan tuleva suurromaani, joka tulee järisyttämään kirjallisia piirejä ja heittämään hänet suosion huipulle. Jatko ei vain ole yhtä helppoa…
Arki junnaa tavallista tapaansa pikkukaupungissa, jossa Miika asuu kasvattivanhempiensa luona. Koulu menee miten menee, kaverit veivaavat omia ongelmiaan ja kuuluisuus antaa odottaa itseään. Onneksi on sentään hengästyttävän ihana Kiia, joka saa kiristettyä bileissä Miikalta lupauksen: poika tulee kirjoittamaan Tynkäteatterin uuden vetonaulan, ajankohtaisen nuorisomusikaalin. Mitäpä mies ei tekisi naisen vuoksi…
Lupausta on vaikea lunastaa, kun Kiian ja muiden teatterilaisten odotukset kasvavat koko ajan. Kynästä ei irtoa mitään, ja kasvatti-isän touhutkin mietityttävät - ei kai Veksistä ole tulossa juoppoa tai jos se vaikka etsii uutta naista Teijan tilalle? Yksi puhelu Miikan biologiselta äidiltä muuttaa kaiken: ”…minkälaista meidän elämä olisi voinut olla, jos Henkka ei olisi mennyt tekemään semmoista…”
Mitä äiti voi tarkoittaa? Henkka on ollut Miikan turvallinen ja mahtava isoveli, joka on osannut aina kaiken ja soitellut Miikan skitalla uneen iltaisin - kunnes kuusi vuotta sitten ajoi mopolla päin rekkaa ja kuoli. Äiti alkoi ryyppäämään, Miikka ja sisko jäivät ilman huolenpitoa, ruokaa ja lopulta kotiakin. Uusi elämä uusilla vanhemmilla sujuu kohtalaisen hyvin, mutta mitä lause voi merkitä? Ei kai Henkka olisi voinut törmätä rekkaan tahallaan?
Miikka lähtee tutkimaan veljensä menneisyyttä, ja lopulta hän löytää aivan uudenlaisen isoveljen. Rajumman, rumemman, pahemman - ja silti rakkaamman, sillä tämä Henkka on ollut todellinen, ei pikkulapsen kuvitelmaa. Samalla alkaa rakentua myös musikaali. Kuin itsestään, Henkan laulujen ympärille, Väsyneen Jumalan suojeluksessa.
Puskalan kirja ei liikaa selittele ja jättää paljon auki. Perusnuorisoromaania, jonka laulut olisi hauska kuulla sävellettyinä.
(Reetta Saine / Sivupiiri)
- - -
Vain luuseritko muka raapustelevat kertomuksia? Kasvattivanhempiensa luona asuva Miika haaveilee tymäkästä esikoisromaanistaan ja kuuluisuuden valokeilasta. Kirjoitustyö vain takkuaa pahemman kerran, ja kaiken lisäksi hän on luvannut myös nuorisomusikaalin kässärin Tynkäteatterille. Vaikka pussikalja ja muut tosielämän houkutukset ovat käden ulottuvilla, Miika ei aio rikkoa lupaustaan Tynkiksen pökerryttävän upealle Kiialle. Musikaalin aihe vain on hakusessa.
Miika vierailee biologisen äitinsä luona ja löytää suljettuun kuoreen kätketyt laulunsanat. Yli kuusi vuotta sitten isoveli Henkka, Mäntsälän jengin suvereeni kingi, pamautti viritetyllä mopollaan rekan kylkeen. Entäs jos Henkan kuolema ei ollutkaan tapaturma?
Kingi on rosoisen optimistinen nuorisoromaani lojaalista veljesrakkaudesta ja oman identiteetin ohdakkeisista löytöretkistä.
(WSOY)
Lupausta on vaikea lunastaa, kun Kiian ja muiden teatterilaisten odotukset kasvavat koko ajan. Kynästä ei irtoa mitään, ja kasvatti-isän touhutkin mietityttävät - ei kai Veksistä ole tulossa juoppoa tai jos se vaikka etsii uutta naista Teijan tilalle? Yksi puhelu Miikan biologiselta äidiltä muuttaa kaiken: ”…minkälaista meidän elämä olisi voinut olla, jos Henkka ei olisi mennyt tekemään semmoista…”
Mitä äiti voi tarkoittaa? Henkka on ollut Miikan turvallinen ja mahtava isoveli, joka on osannut aina kaiken ja soitellut Miikan skitalla uneen iltaisin - kunnes kuusi vuotta sitten ajoi mopolla päin rekkaa ja kuoli. Äiti alkoi ryyppäämään, Miikka ja sisko jäivät ilman huolenpitoa, ruokaa ja lopulta kotiakin. Uusi elämä uusilla vanhemmilla sujuu kohtalaisen hyvin, mutta mitä lause voi merkitä? Ei kai Henkka olisi voinut törmätä rekkaan tahallaan?
Miikka lähtee tutkimaan veljensä menneisyyttä, ja lopulta hän löytää aivan uudenlaisen isoveljen. Rajumman, rumemman, pahemman - ja silti rakkaamman, sillä tämä Henkka on ollut todellinen, ei pikkulapsen kuvitelmaa. Samalla alkaa rakentua myös musikaali. Kuin itsestään, Henkan laulujen ympärille, Väsyneen Jumalan suojeluksessa.
Puskalan kirja ei liikaa selittele ja jättää paljon auki. Perusnuorisoromaania, jonka laulut olisi hauska kuulla sävellettyinä.
(Reetta Saine / Sivupiiri)
- - -
Vain luuseritko muka raapustelevat kertomuksia? Kasvattivanhempiensa luona asuva Miika haaveilee tymäkästä esikoisromaanistaan ja kuuluisuuden valokeilasta. Kirjoitustyö vain takkuaa pahemman kerran, ja kaiken lisäksi hän on luvannut myös nuorisomusikaalin kässärin Tynkäteatterille. Vaikka pussikalja ja muut tosielämän houkutukset ovat käden ulottuvilla, Miika ei aio rikkoa lupaustaan Tynkiksen pökerryttävän upealle Kiialle. Musikaalin aihe vain on hakusessa.
Miika vierailee biologisen äitinsä luona ja löytää suljettuun kuoreen kätketyt laulunsanat. Yli kuusi vuotta sitten isoveli Henkka, Mäntsälän jengin suvereeni kingi, pamautti viritetyllä mopollaan rekan kylkeen. Entäs jos Henkan kuolema ei ollutkaan tapaturma?
Kingi on rosoisen optimistinen nuorisoromaani lojaalista veljesrakkaudesta ja oman identiteetin ohdakkeisista löytöretkistä.
(WSOY)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
Sinä yönä Jumala nukkui,
nukkui sikeästi niin
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit, Jumalan kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.
Ei yksikään kirkas tähti
häntä valaissut matkallaan,
aivan ypöyksin hän lähti
maahan kuoleman kulkemaan.
Hän halusi kokea kaiken,
minkä ihminen kokea voi.
Sana pieni, ja hän sai sen.
Taivas antejaan hänelle soi.
Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin.
Vaikka koko maailma huusi:
"Olet parhainta päällä maan",
liian heikko hän oli
yksin tuskaansa kantamaan.
Yö samettiviittaansa tummaa
levitti lapsellensa,
joka kantoi kaipuuta kummaa
myrkky surmaava suonissansa.
Sinä yönä Jumala nukkui,
nukkui sikeästi niin
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit, Jumalan kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.
Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin.
"Henkan laulu" romaanista Kingi (2006)
nukkui sikeästi niin
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit, Jumalan kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.
Ei yksikään kirkas tähti
häntä valaissut matkallaan,
aivan ypöyksin hän lähti
maahan kuoleman kulkemaan.
Hän halusi kokea kaiken,
minkä ihminen kokea voi.
Sana pieni, ja hän sai sen.
Taivas antejaan hänelle soi.
Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin.
Vaikka koko maailma huusi:
"Olet parhainta päällä maan",
liian heikko hän oli
yksin tuskaansa kantamaan.
Yö samettiviittaansa tummaa
levitti lapsellensa,
joka kantoi kaipuuta kummaa
myrkky surmaava suonissansa.
Sinä yönä Jumala nukkui,
nukkui sikeästi niin
ja mustaa mustemmat varjot
ylsivät korkeuksiin.
Myös enkelit, Jumalan kilvet,
oli väsyneet maailmaan
ja peittoinaan pehmoiset pilvet
nekin kävivät nukkumaan.
Hän ei halunnut kuolla vaan elää,
elää kiihkeänhurjasti niin,
joka aamu arjesta nousta
ylimmäisiin taivaisiin.
"Henkan laulu" romaanista Kingi (2006)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.