Puskala, Sirpa

Minulla on kaksi minää, näkyvä ja näkymätön. Näkymätön minäni seuraa minua kaikkialle. Vain suurimman kivun tai hurmion hetkenä se kaikkoaa palatakseen taas kohta tutulle tarkkailupaikalleen. Näkymätön minäni tekee havaintoja, vahtii tekemisiäni, tunteitani ja ympäröivän maailman tapahtumia. Se istuu olkapäälläni, kun luen sanomalehteä. Erityisen kiinnostunut se on pikku-uutisista, jotka inhimillisesti katsoen ovatkin isoja uutisia. Näkymätön minäni taltioi kaiken muistiinsa pienintä yksityiskohtaa myöten niin kuin tietokone kovalevylle. Koska tunnen salasanan, voin milloin tahansa ottaa koko sen tietokannan käyttööni. Työni kannalta näkymätön minäni on korvaamaton, vaikka välillä hermostunkin sen jatkuvaan silmälläpitoon.

Kirjoittaessani elän virtuaalitodellisuudessa, itse luomassani ympäristössä, maailmassa, jota ei ole olemassa muualla kuin minun pääni sisällä. Siellä seurustelen ihmisten kanssa, jotka ovat oman mielikuvitukseni tuotteita. Siinä on vaaransa, koska kirjoitusprosessin kiihkeimmässä vaiheessa kirjojeni ja näytelmieni henkilöt tuntuvat lähes yhtä todellisilta kuin kuka tahansa tuntemistani ihmisistä. Hetkittäin se näkymätön maailma vetää puoleensa enemmän kuin tämä tellus jonne minut on joltain tuntemattomalta tähdeltä tipautettu.

Elämäkertatietoa

Vanhemmat: Sylvi ja Kaarlo Eloranta

Muut toimet:
hankkinut ensimmäiset tulonsa myymällä itse poimittuja marjoja ja sieniä Helsingin Kauppatorilla, ollut töissä Liiketyönantajain Keskusliitossa (nyk. EK) vv. 1963 - 1985 lähettinä, konttoriharjoittelijana, monistajana, postittajana, osastosihteerinä, toimitusjohtajan sihteerinä. Helsingistä muuton jälkeen toiminut puhelinmyyjänä sekä toimitusjohtajana perheyrityksessä. Kirjoittamisen ohella luennoi kouluissa, seminaareissa yms.

Opinnot:
elämän korkeakoulu (reputtanut usein, valmistumisesta ei tietoakaan)

Palkinnot ja ehdokkuudet:
Topelius-palkinto -ehdokkuus 1991
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1994
Mikkeli-palkinto 1999
Savonia-palkinto -ehdokkuus 1999
Kunniamaininta valtakunnallisessa näytelmäkirjoituskilpailussa 2000
Savonia-palkinto -ehdokkuus 2003
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2004
Finlandia Junior -ehdokkuus 2006
Savonia palkinto -ehdokkuus 2006
Etelä-Savon taidepalkinto 2007

Harrastukset:
teatteri, lukeminen, elokuvat, metsässä kävely, oleminen

Makuasioita:

Lempikirjojeni lista on niin pitkä, että jätän suosiolla sen laatimisen. Ensimmäinen kirja, josta hurmioiduin, oli F.H Burnettin Salainen puutarha. Luen sen vieläkin joka kesä. Viime vuosina lukemistani kirjoista nautinnollisin on ollut Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli.

Musiikin suhteen olen kaikkiruokainen, mutta kirjoittamaan en pysty edes hiljaisen taustamusiikin soidessa. Laulujen sanat merkitsevät minulle paljon. Lempikappaleitani ovat mm. Lähtevien laivojen satama, Partisaanin laulu ja Kuubalainen serenadi. Rakastan vanhoja virsiä. Lempivirteni on virsi 555. Virsien kohdalla minua raivostuttaa, kun niitä ei enää veisata, vaan jopa hautajaisvirret viedään läpi kauhealla kiireellä. Klassisen musiikin puolella kaikki aistini täräytti eloon Tsaikovskin Pateettinen sinfonia.

Vincent van Gogh kiehtoo sekä persoonana että taiteilijana. Hänen töihinsä olen päässyt tutustumaan toistaiseksi ainoastaan taidekirjojen välityksellä. Mieleeni ovat jääneet erityisesti Tähtikirkas yö sekä Vehnäpelto ja variksia. Hugo Simbergin maalauksia Tampereen Tuomiokirkossa käyn katsomassa aina kun se on mahdollista. Hänen töissään elämä ja kuolema sykkii samanaikaisesti väkevänä.
Lempielokuviani ovat mm. Kolme väriä sininen, Paistetut vihreät tomaatit ja Naisen tuoksu.

Fiktiivinen henkilö johon poikkeuksetta samaistun, on työn alla olevan kirjani/näytelmäni päähenkilö.

Koska tapanani on ikävöidä aina pois sieltä, missä olen, mieluisin paikkani on lentokone, juna tai linja-auto. Määränpäästä ei ole väliä. Aika usein ikävöin Kyprokselle, jossa olen joskus viettänyt kuukausiakin kirjoittamassa. Suomessa paras paikka on metsä. Metsä ottaa syliin. Se suojelee ja lohduttaa kyselemättä.

Hieno aikakausi oli mielestäni sotien jälkeinen Suomi. Silloin yksimielisyys oli voimaa, ja apua tarvitsevia autettiin aina. Kaikinpuolisesta niukkuudesta huolimatta sen ajan ihmiset olivat myös erittäin tyylikkäitä. Käden taitoja arvostettiin ja vanhoista vaatteista muokattiin uusia asuja. Sunnuntaisin ei shoppailtu, vaan pyhällä ja arjella oli selvä ero. Kaunis käytös ja hyvät tavat olivat itsestäänselvyys. Vanhuksia kohdeltiin kunnioittavasti ja eläkepommi oli tuntematon käsite.

Ärsyttävien asioiden listasta tulisi vielä pidempi kuin lempikirjojeni listasta. Joskus tuntuu, että ihan kaikki ärsyttää. Toisaalta, hyvä niin, koska ärsytys on työssäni tarpeellinen liikkeelle paneva voima.

(Sanojen aika)

- - -

Luonnehdinta

Mikkeliläinen kirjailija Sirpa Puskala on nuortenkirjailija.

Faktaa

Sirpa Puskala syntyi 24.10.1945 Imatralla.

Hän asuu nykyään Mikkelissä.

Kirjailijaura

Sirpa Puskala julkaisi esikoiskirjansa 1991. Sen jälkeen hän on kirjoittanut toistakymmentä nuortenromaania, nuortennäytelmiä, saturomaanin ja selkokirjoja.

(Etelä-Savon kirjailijat)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Näytelmiä:

Saaren sylissä sydän, 1998
Karaoke-baari, 1999
Yhden yön tuttu, 2000
Nuutti-Kuutti, 2001
Enkelin vapaailta, 2006
Lasse Lorunen pelastaa tilanteen, 2007
Kaikki hyvin, 2008
Yllätysvieras, 2009
Prinsessa Äkäpää, 2010

Rakkauskakku (2006). Selkokielinen verkkojulkaisu.

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 3. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2001.
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 2. Loivamaa, Ismo. BTJ, 1999.
Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Loivamaa, Ismo. Kirjastopalvelu, 1995.