Heikkonen, Olli
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
kuva: Markko Taina / Tammi
Elämäkertatietoa
Olli Heikkonen on syntynyt Pohjois-Karjalassa, Kontiolahdella vuonna 1965 ja asuu nykyisin Helsingissä. Hänen esikoiskokoelmansa Jakutian aurinko voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2000. Heikkosen runoja on julkaistu antologioissa ja kirjallisuuslehdissä yhteensä yhdeksällä eri kielellä.
“Ensimmäiset runoni kirjoitin 8-vuotiaana. Varhaisteininä tein biisien sanoituksia. Aikuistuttuani aloin kirjoittaa runoja tavoitteellisemmin. — Nuoruuteni innoittajista haluan mainita Timo K. Mukan. Kun luin hänen teoksiaan, tajusin, että jotakin tällaista minäkin haluaisin kirjoittaa ja että kaunokirjallisuus on hieno asia. Myös Saarikoski on ollut tärkeä vaikuttaja.” (Pispalan kirjastotalon runolauteet, viitattu 4.11.2011)
Lukukeskus
---
kotimaisen kirjallisuuden opiskelija Helsingin yliopistossa
Suomen Kulttuurirahaston runokilpailun palkinto 1999, Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto vuoden parhaasta esikoisteoksesta Jakutian aurinko 2000; Yleisradion Tanssiva Karhu -runoteoskilpailun finalisti 2000
“Ensimmäiset runoni kirjoitin 8-vuotiaana. Varhaisteininä tein biisien sanoituksia. Aikuistuttuani aloin kirjoittaa runoja tavoitteellisemmin. — Nuoruuteni innoittajista haluan mainita Timo K. Mukan. Kun luin hänen teoksiaan, tajusin, että jotakin tällaista minäkin haluaisin kirjoittaa ja että kaunokirjallisuus on hieno asia. Myös Saarikoski on ollut tärkeä vaikuttaja.” (Pispalan kirjastotalon runolauteet, viitattu 4.11.2011)
Lukukeskus
---
kotimaisen kirjallisuuden opiskelija Helsingin yliopistossa
Suomen Kulttuurirahaston runokilpailun palkinto 1999, Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto vuoden parhaasta esikoisteoksesta Jakutian aurinko 2000; Yleisradion Tanssiva Karhu -runoteoskilpailun finalisti 2000
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tekstit kokoomateoksissa
Kivi keskellä toria : Suuri runokilpailu 1999. (Toim. Tomi Kontio) Suomen kulttuurirahasto 1999.
Runot sisältyvät esikoiskokoelmaan Jakutian aurinko.
MOTMOT 1999 : Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja.
Runot sisältyvät esikoiskokoelmaan Jakutian aurinko.
MOTMOT 2000 : Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja, toim. Olli Heikkonen ja Mikko Rimminen. Sisältää Olli Heikkosen kirjoituksen On niin kova meteli, että on vaikea olla hiljaa, joka käsittelee mm. nyky-yhteiskunnan luomia mediatarpeita.
MOTMOT 2003 : Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja. Artikkeli: Kaksi kuvaa Malá Stranan aukiolta.
Päivistä parhaimmat : runo vuoden jokaiselle päivälle. (Toim. Hannu Mäkelä) Otava 2001
Uusi ääni : uuden runouden antologia (Toim. Eino Santanen, Saila Susiluoto). Otava 2006
Käännös: "Step onto the Train". Ice-Floe - International Poetry of the Far North, Volume VI / 2, 2005. Katkelma kokoelmasta Jakutian aurinko, kääntäjä Sarka Hantula.
Kivi keskellä toria : Suuri runokilpailu 1999. (Toim. Tomi Kontio) Suomen kulttuurirahasto 1999.
Runot sisältyvät esikoiskokoelmaan Jakutian aurinko.
MOTMOT 1999 : Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja.
Runot sisältyvät esikoiskokoelmaan Jakutian aurinko.
MOTMOT 2000 : Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja, toim. Olli Heikkonen ja Mikko Rimminen. Sisältää Olli Heikkosen kirjoituksen On niin kova meteli, että on vaikea olla hiljaa, joka käsittelee mm. nyky-yhteiskunnan luomia mediatarpeita.
MOTMOT 2003 : Elävien Runoilijoiden Klubin vuosikirja. Artikkeli: Kaksi kuvaa Malá Stranan aukiolta.
Päivistä parhaimmat : runo vuoden jokaiselle päivälle. (Toim. Hannu Mäkelä) Otava 2001
Uusi ääni : uuden runouden antologia (Toim. Eino Santanen, Saila Susiluoto). Otava 2006
Käännös: "Step onto the Train". Ice-Floe - International Poetry of the Far North, Volume VI / 2, 2005. Katkelma kokoelmasta Jakutian aurinko, kääntäjä Sarka Hantula.
Tekstinäyte
Viimein syksy tulee, aika jolloin värit valuvat albumien lehdiltä ja keltainen matto peittelee maan. Viimein soivat kaupungin keuhkot, penkit ja lyhty pylväät tuulessa, roskapöntöt- äitien painajaiset nieluissaan, neulat kuin värttinät. Suonissa virtaavat unelmat, suonissasi, Helsinki, kotiesi kätköissä miljoonat unelmat. Kuljen Korkeavuorenkatua ylös, kun meri nojaa selkääni, kuiskii viestejä hiuksiini, Itämeri, ääniä Uunisaaren takaa, suolasormet kaupungin keuhkoissa, mätämeri, kuolasuu. Kuljen Annakatua ja Isorobaa, kun juottolat tyhjentävät suolensa, ja näen: taas eksyneet pitävät omistaan huolen.//
Keltaisin sormin ja sinisin sydämin käärin aamuista sätkää, Helsinki, sinisen veresi sykkeessä kuljen valtimoa, laskimoa pitkin. Kuljen askelten kauissa tanssivien lyhtyjesi alla. Bulevardia kuljen, sen kiiltävää mattoa, pois peilien pinnoilta. Ja yhä etsin sinua porraskäytävien hämärästä, jähmeiden porttien takaa. Aamuyön lammikoista, roiskuvan pimeän rippeistä heijastuu kuvasi, kuvajainen näyteikkunoiden pinnoilta, kasvot jotka liukuvat alati huomiseen.
(Teoksesta Kuinka maa muuttui musiikiksi, Tammi 2003)
“Minulla on ruohonsyöjän silmät,
ne kavahtavat jokaista kuolemaa.
Aamuisin nuolen kastetta kivien pinnoilta,
haistan pihkan ja männyn kaarnan.
Öisin juoksen halki riitteisen maan
puutarhaan, sinun ikkunasi alle.
Minulla on kohiseva kaula,
musta veri ja uuttera sydän,
hengitys joka sulattaa jään.
Ruohonkorsilta ja raparperinlehdiltä
pyyhin pois kuoleman kalvon.”
(Teoksesta Jäätikön ääri, Tammi 2007)
Lähteitä ja viittauksia