Zola, Émile
Kuvatiedoston lataaminen
Elämäkertatietoa
Zola syntyi Pariisissa arkkitehdin poikana, opiskeli lakitiedettä mutta epäonnistui tutkinnoissaan ja antautui kirjailijaksi. Kirjoitteli romanttisia runoja ja kaupallisia jatkokertomuksia kunnes koki herätyksen Tainen esteettiseen ajatteluun tutustuttuaan ja ryhtyi kehittelemään uutta "kokeellista" romaanimuotoa, jonka piti rakentua todellisuuden yksityiskohtaisen tarkkaan tutkimiseen.
Uuden naturalistisen suunnan ensimmäinen merkkiteos, romaani "Thérèse Raquin" (1867), herätti huomiota ja seuraavien parinkymmenen vuoden aikana Zola vaikutti kirjalliseen suuntaukseen kautta Euroopan.
Vuosina 1871-93 hän kirjoitti suuren romaanisarjansa "Les Rougon-Marquart", jossa pyrki esittämään erään suvun rappeutumisen perinnöllisyysopin silloisten tietojen valossa ja samalla antamaan kuvan toisen keisarikunnan yhteiskunnallisista oloista. Tähän sarjaan, jonka henkilöluku nousee yli 1 200, kuuluvat sellaiset suomeksikin ilmestyneet romaanit kuin "Ansa", "Nana", "Naisten aarreaitta", "Unelma", "Ihmispeto", "Raha" ja "Sota".
V. 1898 Zola sai maailman vapaamielisen nuorison puolelleen puuttumalla Dreyfus-juttuun kuuluisalla sanomalehtikirjoituksellaan "Minä syytän"; neljä vuotta myöhemmin hän kuoli Pariisissa häkämyrkytykseen.
(Aikamme mestarikertojia, s. 11)
Uuden naturalistisen suunnan ensimmäinen merkkiteos, romaani "Thérèse Raquin" (1867), herätti huomiota ja seuraavien parinkymmenen vuoden aikana Zola vaikutti kirjalliseen suuntaukseen kautta Euroopan.
Vuosina 1871-93 hän kirjoitti suuren romaanisarjansa "Les Rougon-Marquart", jossa pyrki esittämään erään suvun rappeutumisen perinnöllisyysopin silloisten tietojen valossa ja samalla antamaan kuvan toisen keisarikunnan yhteiskunnallisista oloista. Tähän sarjaan, jonka henkilöluku nousee yli 1 200, kuuluvat sellaiset suomeksikin ilmestyneet romaanit kuin "Ansa", "Nana", "Naisten aarreaitta", "Unelma", "Ihmispeto", "Raha" ja "Sota".
V. 1898 Zola sai maailman vapaamielisen nuorison puolelleen puuttumalla Dreyfus-juttuun kuuluisalla sanomalehtikirjoituksellaan "Minä syytän"; neljä vuotta myöhemmin hän kuoli Pariisissa häkämyrkytykseen.
(Aikamme mestarikertojia, s. 11)