Isomäki, Risto

Fiktiivinen henkilö johon voisin samaistua:
Nuuskamuikkunen.

Mieluisa paikka:
Minulle mieluisia paikkoja on hyvin paljon, joten en tiedä minkä niistä valita. Yksi on vanhempieni mökki Jyrkänkärjessä, Asikkalassa, missä olen kirjoittanut ison osan kirjoistani. Rakastan myös Lapin erämaita ja rannikkojemme saaristoja. Jos en asuisi Suomessa, luontonsa puolesta hienoin paikka planeetallamme voisi mielestäni olla Afrikan lounaiskärki, osittain sen takia että siellä on tiettyinä vuodenaikoina niin paljon helposti havaittavia merinisäkkäitä, valaita ja hylkeitä ja delfiinejä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri Etelä-Afrikassa on valitettavasti edelleen monella tavalla hyvin ikävä, mutta tämä on toisaalta myös yksi syy minkä takia esimerkiksi Pohjoismaista kotoisin olevien ja tiettyyn pitkälle menevään tasa-arvoon tottuneiden ihmisten käynneillä alueella on nyt myös hyvä ja haavoja parantava vaikutus.

Kiehtova historiallinen henkilö tai aikakausi:
Minua kiehtovat suuresti nämä kaikkein varhaisimmat suuret sivilisaatiot nykyisten Pakistanin, Intian, Iranin, Afganistanin ja Irakin alueilla, erityisesti niin sanotun Indus-Sarasvati-kulttuurin ja Mesopotamian sivilisaation vanhimmat kerrokset. Sarasvatin hiekkaa-kirjassani olen maininnut Oannes-nimisen taruhahmon, joka mesopotamialaisten myyttien mukaan tuli suuren vedenpaisumuksen jälkeen jostakin idästä seitsemän viisaan miehen kanssa ja opetti mesopotamialaisille muun muassa maanviljelykseen, lääketieteeseen ja arkkitehtuuriin liittyviä tietoja ja taitoja. Oanneksen hahmo kiehtoo minua suuresti ja haluaisin joskus palata tähän tarinaan, olen usein miettinyt voisiko sillä todella olla jonkinlainen pohja todellisuudessa. Toinen lähes yhtä huikea episodi maailmanhistoriassa ovat kiinalaisten tutkimusretkikuntien matkat eri puolille maailmaa vuosina 1421-23, joita erityisesti eläkkeelle jäänyt englantilainen sukellusveneen kapteeni Gavin Menzies on ansiokkaasti kartoittanut.

Asiat ja ilmiöt jotka ärsyttävät:
Suomalainen tapa käydä julkista keskustelua on hyvin erilainen kuin esimerkiksi Ruotsissa. Ruotsissa käydään ensin keskustelua ja päätetään sitten sen pohjalta mitä tehdään. Suomessa järjestys on toisenlainen, ensin päätetään ja sitten keskustellaan. Pieni taloudellinen ja poliittinen eliitti päättää meillä yleensä ensin keskenään mitä tehdään ja sitten käydään muodon vuoksi julkista keskustelua, jonka tehtävänä on lähinnä saada ihmiset "ymmärtämään" miksi todellisuudessa jo tehty päätös on oikea ja hyvä, ja hyväksymään se mitä on päätetty. Tässä suhteessa Suomi on edelleen Ruotsiin verrattuna aikamoinen kehitysmaa, ja ihmisten pitäisi mielestäni protestoida aktiivisemmin tällaista demokratian virtaviivaistamista vastaan.