Sinisalo, Johanna

palkinnot: Finlandia-palkinto v. 2000
Suomen Tolkien-seuran Kuvastaja-palkinto parhaasta suomalaisesta fantasiaromaanista v. 2000
Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkinto 2000, 2003
James Tiptree Jr. -palkinto (USA) 2004 Not before sundown -teoksesta
Pirkanmaan taidetoimikunnan vuoden 2005 taidepalkinto
Nuori Aleksis -palkinto 2009
Palkintoehdokas vuoden 2012 Prix Escapades -palkinnon (Ranska) saajaksi Linnunaivot-romaaninsa (2010) ranskannoksella Oiseau de malhor (2011).

harrastukset: vuoristovaellus, astro- ja gastronomia, sarjakuvat

Tamperelainen Johanna Sinisalo on 1980-luvulta lähtien julkaissut tieteis-, fantasia- ja kauhunovelleja sekä kirjoittanut artikkeleita kokoomateoksiin populaarikulttuurista, mm. sarjakuvasta ja scifistä. 2000-luvulla hän on julkaissut kuusi romaania, joista esikoinen, Finlandia-palkinnolla v. 2000 palkittu Ennen päivänlaskua ei voi, on käännetty yli kymmenelle kielelle. Lyhytproosakokoelman Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita Sinisalo julkaisi vuonna 2005 ja lastenkirjan Möbiuksen maa (2010) ja Enkelten verta -romaanin vuonna 2011.
Kuunnelma- ja näytelmäkäsikirjoituksia Sinisalo on tehnyt radioon ja televisiolle 1980-luvun puolestavälistä lähtien, yksin tai käsikirjoittajaryhmän jäsenenä.
Sinisalon sarjakuvakäsikirjoituksia on julkaistu yli 200, mm. yhdessä graafikko Hannu Mänttärin ja muiden kuvittajien kanssa.

Johanna Sinisalo katsoo, että kirjoittaminen on tapa hahmottaa todellisuutta toisin ja välittää näitä hahmotustapoja muille. Hänelle itselleen ovat kirjallisuuden antamat elämykset olleet pienestä saakka hyvin tärkeitä, ja ehkä siksi hän haluaa pyrkiä tuottamaan kokemuksia ja välittämään elämyksiä myös muille.

Johanna Sinisalolle tärkeitä kirjailijoita ovat olleet Tove Jansson, Astrid Lindgren, L. M. Montgomery, Ray Bradbury, Volter Kilpi, Vladimir Nabokov, Michel Tournier, Margaret Atwood.
Johanna Sinisalo on palkittu useana vuonna Turun Science Fiction -seuran myöntämällä Atorox-palkinnolla vuoden parhaasta suomalaisesta science fiction- tai fantasianovellista. Ensimmäisen Atoroxinsa Johanna Sinisalo sai jo v. 1986 - muut vuodet 1988, 1990, 1992, 1993, 1996, 2001 - ja hän onkin ollut tunnustettu science fiction- ja fantasiakirjallisuuspiireissä jo vuosien ajan. Johanna Sinisalo on sanonut scifistä, että se pyrkii heijastamaan jonkin nykyongelman vieraaseen aikaan tai paikkaan, samalla se abstrahoi probleeman ja antaa lukijalle mahdollisuuden tarkastella sitä ilman todellisuuden tuomaa painolastia. (KU 5.12.2000, Arja-Anneli Tuominen)
Romaanituotantoaan Sinisalo ei laske enää fantasian tai science fictionin piiriin.

Kysyttäessä merkittävintä teosta omasta tuotannostaan Johanna Sinisalo vastaa: "Romaanituotantoni käsittää vasta kaksi teosta [vuonna 2003], joten en mielelläni laittaisi niitä mihinkään järjestykseen. Sekä Ennen päivänlaskua ei voi (Tammi 2000) että Sankarit (Tammi 2003) ovat minulle molemmat hyvin merkittäviä ja varsin eri syistä."

Esikoisromaani Ennen päivänlaskua ei voi sai vuoden 2000 Finlandia-palkinnon. Romaani otettiin yleisesti hyvin innostuneesti vastaan. Finlandia-palkinnon valitsi viime kädessä Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori Auli Viikari, joka sanoo, että kirja vaikutti häneen kuin adrenaliiniruiske. Auli Viikari: "Sinisalo nyrjäyttää maailman uuteen asentoon, jäsentää sen vauhdikkaasti uudelleen ja tutkii nimenomaan meidän omaa todellisuuttamme uusista näkökulmista ja uudenlaisin keinoin. -- [Kirja on] yhteiskuntakriittinen romaani ruotiessaan taloudellista ja seksuaalista vallankäyttöä, se on fantasia ja jännityskertomus ja se on myös tutkimusraportti peikon levinneisyydestä, fysiologiasta ja psykologiasta." (TS 5.12.2000, Kimmo Lilja).

Sankarit (2003) kirjasta on sanottu: "Sinisalo muuttaa ja mullistaa kansantaruston pyhän kirjan [Kalevalan] kenties omien mutta ainakin aikansa tarpeiden mukaiseksi. Nyt Väinämöinen rokkaa. Seppo Ilmarinen takoo bändissä rumpuja, kunnes antautuu tietokoneneroksi. -- Sinisalo pystyy näyttämään, miten kansalliset arkkityypit ovat nyt (ja iankaikkisesti) käteviä ja päteviä uusien ilmiöiden taustoittajia ja niiden tulkinnan apuvälineitä." (HS 23.10.2003, Antti Majander)
Sinisalo itse sanoo Sankarit-kirjaansa sisältyvästä yhdestä ideasta: "Ehkä kirjani on yritys näyttää se, kuinka kansalliseksi omaisuudeksi muuttuminen syö henkilön identiteetin." (TS 6.11.2003, Tuomo Karhu)

Pirkanmaalaisuuden merkitystä Sinisalo kommentoi: "Suomen kulttuurielämä tuntuu keskittyvän jatkuvasti yhä enemmän pääkaupunkiseudulle ja helsinkiläisyyttä pidetään kohta suomalaisuuden synonyyminä. Pirkanmaalla asuminen ja kirjailijana työskentely on yksi tapa muistuttaa siitä, että elämää on myös kehä kolmosen ulkopuolella."