Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Vampyyri eli Miten Wilhelm Kojac kuoli kovat kaulassa
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Tragikoominen tarina Wilhelm Kojacista, Suomeen eksyneestä vampyyrista. Transilvaniasta lähtöisin oleva Kojac päätyy monien mutkien kautta Suomeen, muuttaa vanhaan sotkuiseen ja rapistuneeseen taloon, ostaa itselleen ruumisarkun ja asettuu taloksi. Hän tutustuu naapuriinsa, elokuvien maailmassa elävään Lauri Wiikiin, joka päättää hyödyntää Kojacia erilaisissa ryöstösuunnitelmissaan. Wiikin haaveena on olla kuolematon. Kojac on kuitenkin vanha ja väsynyt, ja ennen kaikkea hän ei pidä verestä. Tässä onkin ainekset koomisille yritelmille luoda kaaosta suomalaiseen pikkukaupunkiin.
(Laura Norris/Sanojen aika)
- - -
Ennen televisiota ei kukaan oikein tiennyt minkä näköinen on päänsärky.
Sitä ei tiennyt Wilhelm Kojac, sukunsa viimeinen vampyyri, jonka elämän tekivät vaikeaksi taikauskoiset talonpojat, isämeittä loitsuvat papit, kivääreitään paukuttelevat sotilaat, poliisit, puhelintytöt, astronautit, yleiset käymälät, pikkupopparit, rattijuopot ja nuorisorikolliset. Sitä ei tiennyt Lauri Wiik, Belmondon ja Bogartin sekasikiö, joka ei tajunnut miksei gangsterifilmiin talletettu elämä pidäkään kutiaan tavallisessa suomalaisessa kaupungissa. Sitä ei tiennyt Molla, joka seisoi rohdoskaupan myymälätiskin takana ja haaveili diplomikosmetologin urasta. Sitä ei tiennyt Jopi, joka oli lomalla Moskovassa ja pala-si keskelle hullujenhuonetta. Sitä ei tiennyt valokuvaaja jonka filmissä ei ollut kenenkään kuvaa. Sitä ei tiennyt Wikuloffin tavaratalon yövartija. Eikä tansseista palaava tyttö. Eikä juuri kukaan. Mutta niinhän se aina on. Elämä on sellaista.
(takakansiteksti)
(Laura Norris/Sanojen aika)
- - -
Ennen televisiota ei kukaan oikein tiennyt minkä näköinen on päänsärky.
Sitä ei tiennyt Wilhelm Kojac, sukunsa viimeinen vampyyri, jonka elämän tekivät vaikeaksi taikauskoiset talonpojat, isämeittä loitsuvat papit, kivääreitään paukuttelevat sotilaat, poliisit, puhelintytöt, astronautit, yleiset käymälät, pikkupopparit, rattijuopot ja nuorisorikolliset. Sitä ei tiennyt Lauri Wiik, Belmondon ja Bogartin sekasikiö, joka ei tajunnut miksei gangsterifilmiin talletettu elämä pidäkään kutiaan tavallisessa suomalaisessa kaupungissa. Sitä ei tiennyt Molla, joka seisoi rohdoskaupan myymälätiskin takana ja haaveili diplomikosmetologin urasta. Sitä ei tiennyt Jopi, joka oli lomalla Moskovassa ja pala-si keskelle hullujenhuonetta. Sitä ei tiennyt valokuvaaja jonka filmissä ei ollut kenenkään kuvaa. Sitä ei tiennyt Wikuloffin tavaratalon yövartija. Eikä tansseista palaava tyttö. Eikä juuri kukaan. Mutta niinhän se aina on. Elämä on sellaista.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Päähenkilöt
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Minä en tunne Israel Alonea niin kuin ihmiset yleensä tunnetaan. Olen nähnyt hänet kahdessa elokuvassa, muutaman kerran televisiossa ja yhteen aikaan kuulin hänen äänensä päivittäin radiosta. Vähitellen olen myös onnistunut hankkimaan kaikki hänen tekemänsä äänilevyt (myös ne kolme monolevyä jotka on pantu purkkiin jossakin Nashvillen pikkustudiossa). Minä pelkään häntä. Olen pelännyt jo alun neljättä vuotta. Kun ensimmäisen kerran näin hänet televisiossa, minun oli pakko lähteä ulos kesken ohjelman. Hermostuin niin. Hän esiintyi silloin jossakin amerikkalaisessa showssa. Juontaja lausui hänen nimensä sellaisella ponnella että se jäi oitis mieleeni. Israel Alone. Nyt olen tottunut tuohon nimeen niin kuin totutaan pahaan loka jatkuvasti toistuu sanomalehtien otsikoissa. Mutta sittenkin minä pelkään. Pelkään enemmän kuin koskaan ennen.
Tunsin hänen kasvonsa heti. Eivätkä ne olleet Israel Alonen kasvot. En tiedä miksi hän käytti tuollaista nimeä. En tiedä miksi hän oli olevinaan amerikkalainen country & western laulaja. En ymmärrä miksi hän ylipäätään lauloi sillä hän oli silloin ollut kuolleena pitkälti toista vuotta.
Katsoin hänen kasvojaan vain kerran ja tunsin ne. Vilkaisin pelästyneenä vanhempiani mutta he eivät reagoineet mitenkään Lauri Wiikin yllättävään ylösnousemukseen. Isäni oli nukahtanut sohvaan ja äitini torkkui suu raollaan keinutuolissa. Lauri katsoi suoraan minuun ja lauloi: »Ja se syys palaa, ja palaa, ain uudelleen ...» Käänsin pääni pois, puin ylleni ja menin ulos.
Lauri Wiik oli kuollut. Turhan ja hyödyttömän kuoleman mutta kuitenkin. Olin nähnyt hänen kaatuvan syksyiselle kadulle,ja kuolevan. Olin nähnyt sen omin silmin.
Nyt olen yli kolme vuotta seurannut Israel Alonen elämää ja joka päivä minä tiedän varmemmin. Joka aamu minä herään yhä varmempana että kehä on umpeutunut, ja elän kaiken taas uudestaan. Mikään ei ehtinyt loppuun eikä mikään ennättänyt alkaa. Minä olen, ja pelkään.
Olen ymmällä enkä ymmärrä mikä minua voisi auttaa. Olen kauhukseni - ja yllättäen monien kateudeksi - saapunut hetkeen jolloin tahtoisi kuolla mutta kuolema pakenee: jossa etsii kuolemaa eikä sitä löydä.
Ja mihin minä panen toivoni kun elämä ei enää ole tae kuolemasta, ei mikään portti minnekään?
Mihin minä panen toivoni?
Mihin?
Tunsin hänen kasvonsa heti. Eivätkä ne olleet Israel Alonen kasvot. En tiedä miksi hän käytti tuollaista nimeä. En tiedä miksi hän oli olevinaan amerikkalainen country & western laulaja. En ymmärrä miksi hän ylipäätään lauloi sillä hän oli silloin ollut kuolleena pitkälti toista vuotta.
Katsoin hänen kasvojaan vain kerran ja tunsin ne. Vilkaisin pelästyneenä vanhempiani mutta he eivät reagoineet mitenkään Lauri Wiikin yllättävään ylösnousemukseen. Isäni oli nukahtanut sohvaan ja äitini torkkui suu raollaan keinutuolissa. Lauri katsoi suoraan minuun ja lauloi: »Ja se syys palaa, ja palaa, ain uudelleen ...» Käänsin pääni pois, puin ylleni ja menin ulos.
Lauri Wiik oli kuollut. Turhan ja hyödyttömän kuoleman mutta kuitenkin. Olin nähnyt hänen kaatuvan syksyiselle kadulle,ja kuolevan. Olin nähnyt sen omin silmin.
Nyt olen yli kolme vuotta seurannut Israel Alonen elämää ja joka päivä minä tiedän varmemmin. Joka aamu minä herään yhä varmempana että kehä on umpeutunut, ja elän kaiken taas uudestaan. Mikään ei ehtinyt loppuun eikä mikään ennättänyt alkaa. Minä olen, ja pelkään.
Olen ymmällä enkä ymmärrä mikä minua voisi auttaa. Olen kauhukseni - ja yllättäen monien kateudeksi - saapunut hetkeen jolloin tahtoisi kuolla mutta kuolema pakenee: jossa etsii kuolemaa eikä sitä löydä.
Ja mihin minä panen toivoni kun elämä ei enää ole tae kuolemasta, ei mikään portti minnekään?
Mihin minä panen toivoni?
Mihin?
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
168