Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Ruuhkavuosi
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Voiko tehokkuusajattelua soveltaa äitiyteen?
”Vuoden pääprojektit (nimeä kolme):
1. Gradu ja ura (tee!)
2. Talo (rakenna!)
3. Vauva (synnytä!)”
Kolmekymppinen Minna on kyllästynyt päämäärättömään pätkäelämäänsä. Hän antaa itselleen vuoden aikaa panna elämänsä kuntoon. Apuna on tehokas ajanhallintakalenteri Dont't Worry.
Minna joutuu kuitenkin karvaasti huomaamaan, ettei yritysmaailmasta kaikille elämänalueille vyörynyttä tehokkuusajattelua pysty soveltamaan äitiyteen. Silti hän yrittää. Vaikka ruuhkavuosi heittää hänet ensin pakkolepoon synnytyssairaalaan ja sitten ahtaaseen asuntovaunuun rakennustyömaalle, hän sinnittelee miten parhaaksi näkee. Vauva harrastaa ahkerasti vauvamuskaria ja vauvauintia, Minna hakee uutta identiteettiään äiti–lapsi-piireistä ja yliopiston seminaareista.
Ruuhkavuosi on viihdyttävä ja vauhdikas kertomus nykynaisen itselleen asettamien kunnianhimoisten tavoitteiden ja arkirealismin törmäämisestä. Romaani kuvaa säälimättä mutta silti empaattisesti nuoren väsyvän äidin joskus jopa absurdilta tuntuvia ajatuskulkuja.
Ruuhkavuosi on Pauliina Suden (s. 1968) esikoisteos.
(Tammi)
”Vuoden pääprojektit (nimeä kolme):
1. Gradu ja ura (tee!)
2. Talo (rakenna!)
3. Vauva (synnytä!)”
Kolmekymppinen Minna on kyllästynyt päämäärättömään pätkäelämäänsä. Hän antaa itselleen vuoden aikaa panna elämänsä kuntoon. Apuna on tehokas ajanhallintakalenteri Dont't Worry.
Minna joutuu kuitenkin karvaasti huomaamaan, ettei yritysmaailmasta kaikille elämänalueille vyörynyttä tehokkuusajattelua pysty soveltamaan äitiyteen. Silti hän yrittää. Vaikka ruuhkavuosi heittää hänet ensin pakkolepoon synnytyssairaalaan ja sitten ahtaaseen asuntovaunuun rakennustyömaalle, hän sinnittelee miten parhaaksi näkee. Vauva harrastaa ahkerasti vauvamuskaria ja vauvauintia, Minna hakee uutta identiteettiään äiti–lapsi-piireistä ja yliopiston seminaareista.
Ruuhkavuosi on viihdyttävä ja vauhdikas kertomus nykynaisen itselleen asettamien kunnianhimoisten tavoitteiden ja arkirealismin törmäämisestä. Romaani kuvaa säälimättä mutta silti empaattisesti nuoren väsyvän äidin joskus jopa absurdilta tuntuvia ajatuskulkuja.
Ruuhkavuosi on Pauliina Suden (s. 1968) esikoisteos.
(Tammi)
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Metsänreuna on turva. Aurinko tekee sen vihreää vihreämmäksi. Siellä hakkaa tikka, siellä laulaa titityy. Orava nousee puuhun kierteellä ja rapisee.
Korvissa ujeltaa vielä pari päivää, sitten vain humisee. Se on tuuli. Se tulee taivaasta. Taivasta on enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Se kaartuu ylle päivin öin. Tulen ulos vaunusta, katson miten se taittuu päälle, ei putoa. Vauvan silmät heijastavat sitä, kun se herää päiväuniltaan.
Heinä on heleää. Voikukka työntyy jo sieltä täältä. Näkökentässä ei liiku mikään sammakkoa isompi.
Olen vieraalla planeetalla. Opettelen hengittämään erilaista ilmaa. Olen vastasyntynyt, enkä olisi voinut kuvitella, että täällä on näin – vähän.
Pitää katsoa kauas. Metsänreunaan, pumpulipilviin, tulevaan jouluun. Ei pidä katsoa liian lähelle, sillä jalkojen alla piha on iljettävä, ruma. Se on ruskeaa mömmöä, epäilyttäviä sattumia, tympeitä hajuja. Se tarttuu kengänpohjiin ja kampittaa. Se tunkee sisään. Se sotkee lattiat. Se kulkeutuu sänkyyn.
Meillä on uusi komea osoite: Kuusikkotie 100. Meillä on asunto: 8,4 neliömetriä. Ei uusi, ei komea.
En haluaisi valittaa, mutta vaunu haisee ummehtuneelta.
Elintila päästä päähän: kaksi isoa harppausta. Kädet melkein seinästä seinään.
Katson pikkuruista vesiallasta ja pikkuruista jääkaappia lattiatasolla ja yhtä ainoaa karstalle poltettua keittolevyä. Kun nousen jääkaapin luota, kolautan otsani kaapinkulmaan.
Korvissa ujeltaa vielä pari päivää, sitten vain humisee. Se on tuuli. Se tulee taivaasta. Taivasta on enemmän kuin olisin koskaan uskonut. Se kaartuu ylle päivin öin. Tulen ulos vaunusta, katson miten se taittuu päälle, ei putoa. Vauvan silmät heijastavat sitä, kun se herää päiväuniltaan.
Heinä on heleää. Voikukka työntyy jo sieltä täältä. Näkökentässä ei liiku mikään sammakkoa isompi.
Olen vieraalla planeetalla. Opettelen hengittämään erilaista ilmaa. Olen vastasyntynyt, enkä olisi voinut kuvitella, että täällä on näin – vähän.
Pitää katsoa kauas. Metsänreunaan, pumpulipilviin, tulevaan jouluun. Ei pidä katsoa liian lähelle, sillä jalkojen alla piha on iljettävä, ruma. Se on ruskeaa mömmöä, epäilyttäviä sattumia, tympeitä hajuja. Se tarttuu kengänpohjiin ja kampittaa. Se tunkee sisään. Se sotkee lattiat. Se kulkeutuu sänkyyn.
Meillä on uusi komea osoite: Kuusikkotie 100. Meillä on asunto: 8,4 neliömetriä. Ei uusi, ei komea.
En haluaisi valittaa, mutta vaunu haisee ummehtuneelta.
Elintila päästä päähän: kaksi isoa harppausta. Kädet melkein seinästä seinään.
Katson pikkuruista vesiallasta ja pikkuruista jääkaappia lattiatasolla ja yhtä ainoaa karstalle poltettua keittolevyä. Kun nousen jääkaapin luota, kolautan otsani kaapinkulmaan.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
254
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Ilmestynyt myös Loisto-pokkarina.