Tuulen kalastajat

Toiset seurasivat hänen jäljessään. He pysähtyivät harjanteen laelle, maata pitkin kasvavan kuusen oksien suojaan ja kurkistivat varovasti niiden lomasta alas suolle. Ääni voimistui voimistumistaan. Holken silmät tuntuivat pullistuvan ulos kuopistaan, kun hän näki sumun seasta ilmestyvän olennon. Se oli pitkä ja laiha. Hontelon kaulan varassa heiluva pää näytti suhteettoman suurelta. Pään keskellä hapsotti sotkuista variksenpesää muistuttava nuttura. Otus näytti istuvan polviensa varassa muhkuraisella harmaalla lautalla, jota se meloi käppyräisellä puunkarahkalla.
- Voihan pässin pallerot! Terolf manasi tukahtuneesti.
Holk ei kyennyt estämään hermostunutta hihitystä.
- Vaiti houkat! Turjorin koura iskeytyi Holken käsivarteen. - Sillä on hyvä kuulo!
Omituinen ääni vaikeni. Otus venytti kaulansa entistäkin pitemmäksi. Sen pää kääntyili puolelta toiselle, kun se kuulosteli ympäristöään. Aikansa kuunneltuaan se rauhoittui ja ääni alkoi uudelleen. Silloin Holk tajusi, että otus lauloi. Se lauloi kovaa karkeaa joikua, joka nostatti kuulijalle kylmän hien. Hän painoi suunsa aivan Turjorin korvaan kiinni ja kysyi
- Mikä se on?
- Räivikki, hiisi. Ja se on vaarallinen. Se etsii puolisoa.
Holk nyökkäsi ja käänsi taas katseensa suolle. Räivikki oli nyt soutanut aivan saaren rantaan ja hämmästyksekseen poika näki, että sen lauttana oli suuri harmaa kivipaasi. Jostain syystä vasta tämä sai Holken säikähtämään toden teolla. Millainen otus sai kiven kellumaan! Hän olisi halunnut ryömiä takaisin notkelmaan, mutta ei uskaltanut liikahtaakaan, sillä räivikki oli keskittynyt taas kuuntelemaan. Se tuijotti valppaana heidän pehmeään sammaleeseen jättämiään painaumia.
- Nyt me olemme hukassa!
Holk ennemminkin vaistosi kuin kuuli Turjorin henkäyksen.
- Se luulee varmaankin jonkun räyhän piiloutuneen tänne. Se haluaa kiihkeästi pariutua!
Rävikki päästeli nyt naksuvia äännähdyksiä. Se nousi kiveltään ja lähti karahkaa apunaan käyttäen kahlaamaan heidän piilopaikkaansa kohti. Suosta kuului äänekäs maiskahdus joka kerta kun se nosti suuren latuskaisen jalkateränsä liejusta.
- Ryömitään eri suuntiin. Ehkä saamme sen hämättyä, Turjor kuiskasi.
Holk nyökkäsi ja käänsi päätään välittääkseen ehdotuksen vieressään kyyhöttävälle Nerbinille. Mutta hänen sanansa juuttuivat kurkkuun. Valkoinen olento nousi hitaasti kivelle aivan Nerbinin takana. Leia oli herännyt ja seisoi nyt siinä täysin näkyvissä hiittä tuijottaen. Naisen ohueen valkoisen pellavapaitaan verhoutunut hahmo erottui hohtavan kirkkaana vasten tummaa yötä. Sumuverhon läpäissyt orpo kuunsäde leikitteli hänen pörröisillä vaaleilla hiuksillaan. Jonain toisena hetkenä näky olisi ollut kaunis, mutta nyt se sai heidät kaikki jäykistymään kauhusta.
- Tämä on loppu. Näin pian! Holk ajatteli.
Mutta Räivikki ei näyttänyt huomaavan Leiaa. Se seisoi neuvottoman näköisenä aivan rannan tuntumassa ja näytti kuuntelevan. Sitten se alkoi murahdella tyytymättömästi, kääntyi ja kahlasi takaisin kivelleen. Laulu alkoi uudelleen, kivi nousi kellumaan, ja hetken kuluttua sumu nielaisi karmivan vierailijan.
He makasivat paikoillaan kunnes Räivikin joiusta oli jäljellä enää vain sumuisen veden pinnalla leijuva aavistus. Sitten Turjor päästi pidätetyn ilman valumaan huultensa välitse.
- Huh, se oli lähellä, hän sanoi lähes normaalilla äänellä. - Ehkä se kuuli jonkun onnettoman räyhän liikuskelevan lähistöllä ja halusi pelata varman päälle.
- Miksi sanot räyhää onnettomaksi? Eivätkö ne ole kiinnostuneita perhe-elämästä? Terolf Tarkkasilmä kysyi kun he olivat päässeet takaisin kuusten suojaan ja sytyttäneet uudelleen pienen nuotionsa.
- Perhe-elämästä, jo vai! Turjor naurahti. - Räyhä parka saa olla kiitollinen jos selviää siitä lemmenleikistä hengissä. Usein räivikit repivät ne touhuissaan kappaleiksi. Räivikit elävät yksikseen. Ne synnyttävät jälkeläisensä ja hoitavat niitä muutaman viikon. Ja jos penikka ei ymmärrä häipyä ajoissa, se pääsee hengestään. Räyhät elävät parvissa. Niiden päätyönä on räivikkien vältteleminen. - Perhe-elämää, tosiaankin! Turjor hihitti itsekseen.
- Tuohan muistuttaa aivan Ohrionselän perhe-elämää, Terolf Tarkkasilmä huomautti.
- Hmm, kun tarkkaan mietin, Lagne-rouvalla ja äskeisellä vieraallemme on todellakin jotain yhdenkaltaista, Turjor naurahti.
Leia, joka oli tulikivenkatkuisten moitteiden jälkeen pakattu takaisin Terolf Tarkkasilmän makuusäkkiin, päästi karhean, älyttömän naurunkiherryksen.