Letonmäki, Lauri
Elämäkertatietoa
Lauri Lepomäki oli toimittaja lehdissä Sorretun Voima, Rajavahti ja Kansan Lehti. Hän kuului Tampereen työväenteatterin johtokuntaan. Letonmäki oli SDP:n kansanedustajana 1914. Suomen sisällissodan aikana Letonmäki toimi Suomen kansanvaltuuskunnan oikeusasiainvaltuutettuna ja huoltoasiain päällikkönä. Sodan loppuvaiheessa hän siirtyi Neuvosto-Venäjälle. Puhdistuksien aikaan 1935 Letonmäki erotettiin kommunistisesta puolueesta. Tämän jälkeen hän teki itsemurhan.
Puoliso kansanedustaja Maikki Kurkela (1910-).
Puoliso kansanedustaja Maikki Kurkela (1910-).
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Käännöstöitä:
- Neuvostorunoutta. 55 s. Kirja, 1931.
- lisäksi poliittista kirjallisuutta venäjän kielestä.
Poliittista kirjallisuutta:
- Karjalan historia. 284 s. Kirja, 1931.
- Piirteitä Suomen ja Karjalan historiasta. 127 s. Central'noe izdatel'stvo narodov S.S.S.R., 1925.
- Neuvostorunoutta. 55 s. Kirja, 1931.
- lisäksi poliittista kirjallisuutta venäjän kielestä.
Poliittista kirjallisuutta:
- Karjalan historia. 284 s. Kirja, 1931.
- Piirteitä Suomen ja Karjalan historiasta. 127 s. Central'noe izdatel'stvo narodov S.S.S.R., 1925.
- Tietokirjanen suomenkielisille työläisille. 63 s. Kirja, 1931.
- Valkoinen sosialidemokratia - punainen kommunismi. 16 s. Suomalaisen kommunistisen puolueen keskuskomitea, 1918.
- Valkoinen sosialidemokratia - punainen kommunismi. 16 s. Suomalaisen kommunistisen puolueen keskuskomitea, 1918.
Tekstinäyte
Tunnustan — tuomitkaa!
Minä tunnustan — tuomitkaa!
Olen syyllinen edessä lain,
lain pyhimmän kuin mitä taivas ja maa
tuntevat vain.
Pyhän hengen se pilkka on,
jot’ ei konsahan anteeksi saa,
jost’ antavat tulikivi–tuomion
taivas ja maa.
Tämä kuolemansyntini on:
Olen kieltänyt röyhkeillen
tuon kolmasti pyhän kukkaron
pyhyyden.
Vedin pyhimyskasvoiltaan
alas hyveen naamion —
kunnes näytin mä paksun ja paljahan
kukkaron.
Oli saarnatekstini siis:
Sinä kirkastu hyveissäs —
niin ne nylkevät nahkoja neljä ja viis
seljästäs!
En lampaanvilloihin
voi selkääni piilottaa.
Minä — luokkavihaa saarnasin,
tuomitkaa!
(Ohjelmarunoja, 2:nen vihko, 1918)
Minä tunnustan — tuomitkaa!
Olen syyllinen edessä lain,
lain pyhimmän kuin mitä taivas ja maa
tuntevat vain.
Pyhän hengen se pilkka on,
jot’ ei konsahan anteeksi saa,
jost’ antavat tulikivi–tuomion
taivas ja maa.
Tämä kuolemansyntini on:
Olen kieltänyt röyhkeillen
tuon kolmasti pyhän kukkaron
pyhyyden.
Vedin pyhimyskasvoiltaan
alas hyveen naamion —
kunnes näytin mä paksun ja paljahan
kukkaron.
Oli saarnatekstini siis:
Sinä kirkastu hyveissäs —
niin ne nylkevät nahkoja neljä ja viis
seljästäs!
En lampaanvilloihin
voi selkääni piilottaa.
Minä — luokkavihaa saarnasin,
tuomitkaa!
(Ohjelmarunoja, 2:nen vihko, 1918)