Valkoinen kirahvi

11-vuotispäivä muuttaa Harry Potterin elämän ja samoin käy Martinelle. Hän menettää vanhempansa ja saa yllätyksekseen kuulla, että hänellä on isoäiti Afrikassa. Isoäiti asuu Sawubonan luonnonsuojelualueella, jossa on paljon eläimiä. Afrikassa ilma on kuumaa ja luonto ja maisemat ovat kauniita, mutta täysin erilaisia, joihin Martine on tottunut Englannissa. Vaikka vastassa ollut luonnonsuojelualueen valvoja Tendai ja hänen Grace-tätinsä kohtelevat Martinea ystävällisesti, isoäiti ei tunnu ilahtuneelta Martinen tulosta. Isoäiti selvästi inhoaa Graceä ja nimittää tätä hulluksi noitanaiseksi. Martinelle luetellaan sääntöjä, joita on noudatettava: ei saa koskea mihinkään, mikä ei ole Martinen omaa, ei saa huutaa, kiroilla, syödä karkkeja, juoda limsaa, TV:tä ei ole. jne jne. Martinen huone on kuitenkin iloinen yllätys: se on ullakolla, mukavasti sisutettu ja jotenkin erikoinen. Eräänä myrskyisenä yönä Martine näkee valkoisen kirahvin ja jännittävä ja hieman pelottava seikkailu alkaa.

Koska kirjailija itse on asunut Afrikassa ja hoitanut mm kirahveja, kirja on hyvin todenmukainen vaikka tarinassa on mystisiäkin säikeitä. Ne sopivat hyvin tummaan afrikkalaiseen yöhön ja lukija melkein tuntee savannin pimeyden ja sen eläimien läsnäolon ympärillään. (wilhelmiina / Sivupiiri)