Jonakin tähtisenä yönä

Milan Kunderan tämänsyksyisen esseekokoelman Romaanin taide keskeisimpiä ajatuksia on se, että romaani, "joka ei paljasta jotain siihen asti tuntematonta olemassaolon aspektia on moraaliton." Romaani siis kuolee toistaessaan ennestään olemassa olevaa. Esa Sariolan kolmannen romaanin kohdalla voi kysyä, kuinka paljon se eroaa kahdesta aikaisemmasta. Sariolaa voi pitää psykologina, joka harrastaa romaanin kirjoittamista. Minulle hän on enemmän, hän on kirjailija, joka varioi väkivallan teemaa rikkaasti tässäkin romaanissa. Sen päähenkilö on suomalainen pakolaisasioita hoitava virkamies, joka nuoruudessaan tunnettiin tappelijanmaineeltaan Lontoota myöten. Hän palaa ystävänsä kutsusta Lontooseen selvittämään tämän sotkuisia asioita. Rakkaus ja viha ovat väkivallan kaksi kolikonpuolta Sariolan maailmassa. Sariola ei ole moraaliton kirjailija.