Mustarastas

Harvoin, mutta sitä viimeistellympänä teoksiaan julkaiseva Eila Kostamo muovaa tässä eräänlaisen kaksoismuotokuvan kahdesta eri sukupolveen kuuluvasta naisesta ja jättää oikeastaan lukijan ratkaistavaksi syy- ja seuraus suhteet heidän vaikutuksestaan toisiinsa ja siitä, millaiseksi ottotyttären elämä olisi ilman kasvatusäidin voimaa muodostunut. Kasvatusäiti on teoksen alussa jo kuollut, ja hänet nähdään osin jäämistönsä valossa, osin ottotyttären kelatessa muistojaan yhdessä eletyltä taipaleelta. Näistä kuin sisäkkäin kulkevista kohtalotarinoista vahvan ja monisyisen naisen osassa on vuosisadan alussa syntynyt naislääkäri, nuoremman naisen kasvatusäiti, jolla aikalaisekseen oli sekä ryhtiä että voimaa rakkauden rauettua valjastaa elämäntyönsä lähimmäistensä hyväksi itsellisenä virkanaisena. Hänen varjossaan jatkosodan aikana syntyneen ja onnettoman lapsuuden viettäneen ottotyttären elämä haalistuu vaisuiksi itsenäistymisyrityksiksi ja elämän sivullisen osaan. Tyylikkäästi toteutettua ajan- ja tapainkuvaa ja naiskohtaloita, jotka jäävät elämään ja askarruttamaan lukijaa vielä romaanin päätyttyäkin.