Kevät räjähti käsiin

Yli 30 vuotta nuorten parissa työskennellyt oululainen JukkaTervo kuvaa teoksessaan monenlaista nuoruutta, pääasiassa kriisejä ja konflikteja, valaisten helvettiä, johon monet joutuvat itsestään riippumattomista syistä. Kokoelman kertoja puhuu todellista nuorten kieltä, luo rikkonaisista oloista kärsivän nuoren lihalliseksi olennoksi suruineen ja murheineen, ahdistuksineen ja tuskineen, mutta myös iloineen ja toivoineen. Siten teos rakentaa nuorille samaistumispinnan ja nostaa hätähuudon: tähän olemme tulleet ja pitemmälle olemme menossa, jos emme pysähdy kuuntelemaan, jos emme ole aidosti kiinnostuneita. Teos peräänkuuluttaa sosiaalista vastuuta. Se valottaa ongelmista tulevaisuuteen johtavan polun. Tervon tausta runoilijana ja muusikkona on silmiinpistävä, rajat eri lajien välillä häilyvät. Teoksen kasvoton terapeutti on runoilija-musiikkiterapeutin omakuva, jonka persoonassa korostuu suuri myötätunto unohdettuja kohtaan. Sen lisäksi että teos kritisoi yhteiskunnan välinpitämättömyyttä, se on subjektiivinen ja tunnevoimainen manifesti nuoruuden pelastamiseksi. Väkivaltaisuus, ahdistus, tuska, viha ja raivo eivät ole syitä vaan seurauksia.