Oli onneksi kesä

Ratkihauska ja valloittavan sydämellinen kirja Kerosen lasten siitä kesästä, jolloin isä joutui sairaalaan ja rahakirjekin kadoksiin, ja lasten oli omin toimin selviydyttävä kaikista esille tulevista pulmistaan, sillä äitiäkään ei enää ollut. Kirjan tapahtumat kerrotaan minä-muodossa, ja kertoja on Kerosen perheen kolmas vesa Topi, järkevä ja toimellinen henkilö, joka ei jää turhia tuumiskelemaan vaan ryhtyy kohentamaan perheen taloutta siinä kuin vanhemmatkin sisarukset, 14-vuotiaan kaksoset Jopi ja Piri, joilla tuona kesänä oli tosiasiallinen vastuu nuoremmistaan. Tämä epätavallisen tuore ja rikasvivahteinen nuortenromaani sivusi läheltä äskeisen nuortenkirjakilpailun lakea, ja siitä saattaa muodostua koko perheelle yhteinen lukuilo, sillä sen vivahteissa riittää iloa sekä vanhoille että nuorille. Aivan joka kohdassaan ei minän näkökulma ole pojan ikää vastaava, ja "pälsiläinen" tyyli saattaa pistää korvaan, mutta pääasiahan toki on kirja, jota on ilo suositella.