Valokaupunki

Romaanikvartetti Noidankehät - Elämänlähde - Enkelitalo - Valokaupunki vei tekijältään aikaa yksitoista vuotta, mutta niinpä se nyt valmiina muodostaakin kattavan näkökulman ruotsalaisen elämänmuodon ja yhteiskunnallisten olosuhteiden muutoksiin sadan vuoden aikana. Sarjan mennen vähäisestä keskiruotsalaisesta asemayhdyskunnasta tulee kaupunki, kansantulo kasvaa, ulkoinen hyvinvointi lisääntyy ja naisen asema kohentuu, mutta viimeisen osan nimellä tuntuu silti olevan ironinen viritys, koska yksityisen ihmisen onni ja onnettomuudet ovat muuttumattomia, eikä ulkoinen hyvinvointi suinkaan estä epäviihtymystä tai vieraantumisen tuntoja. Muista osista poiketen viimeinen ja aivan hyvin myös itsenäisenä luettava osa on minämuodossa kerrottu keski-ikäisen naisen eräänlaiseen elämäntappioon päätyvä itsetilitys ja kehitystarina hänen omalta kannaltaan nähtynä. Hän on sarjassa kuvattujen vahvojen naisten viimeinen lenkki, Portugalissa asuva, mutta tyhjään kotitaloonsa Ruotsiin palannut vaimo ja äiti, joka on tullut etsimään kadoksiin joutunutta tytärtään ja odotellessaan käy läpi menneisyyttään onnettomana ja vieraantuneena. Jotenkin apea päätös upealle sarjalle.