Pyrhönen, Tyyne
Elämäkertatietoa
Luonnehdinta
Kansakoulunopettajana Anttolassa pitkään toiminut Tyyne Pyrhönen kirjoitti sekä nuorille että aikuisille. Varsinkin hänen romaanissaan Kaltoin kasvatettu näkyvät eteläsavolaiset ihmiset ja miljöö. Ainekset kirjoihinsa hän sai elävästä elämästä.
Faktaa
Tyyne Pyrhönen, o.s. Häkkinen, syntyi talollisen tyttärenä Valkealassa 4.1.1908. Kaksikymmentäluvulla hän opiskeli Työväenakatemiassa ja valmistui vuonna 1930 kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista. Hänen ensimmäinen ja pitkäaikaisin työpaikkansa oli Anttolan Pitkälahden koulu, jonka lähettyviltä hän löysi aviopuolisonsa Armas Pyrhösen. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Tyyne Pyrhönen vaikutti monin tavoin Pitkälahden kylän harrastustoimintaan. Viimeiset työvuotensa hän työskenteli Hartolan Rusin koulussa. Tyyne Pyrhönen kuoli Mikkelissä 23.12.1964.
Kirjailijaura
Koulutyön ja perheen ohella kirjoittaminen veti Tyyne Pyrhöstä puoleensa. WSOY julkaisi hänen ensimmäisen romaaninsa Mäkimyllyn kaunis Marjaana jo vuonna 1938. Muut julkaisut hän kirjoitti vasta eläkkeellä olleessaan ja hänen viimeinen työnsä julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Useissa teoksissaan Tyyne Pyrhönen kuvaa voimakkaita naishahmoja maaseutuympäristössä. Kirjojen lisäksi hän kirjoitti satuja, novelleja, runoja ja näytelmiä. Hänen komediaansa Ei sikaa säkissä esitetään edelleenkin, mm. kesällä 2009 Pieksämäen Halkokummun harrastajateatterissa.
* * *
Suomen Kirjailijaliiton jäsen.
Useita tunnustuspalkintoja.
(Etelä-Savon kirjailijat)
- - -
Myös kirjailijanimellä Tyyne Häkkinen tunnettu kirjailija opiskeli Työväenakatemiassa (1924-25) ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista vuonna 1930. Hän työskenteli opettajana Anttolan Pitkälahden kansakoulussa (1930-49) ja Hartolan Rusin koulussa (1950-53).
Tyyne Pyrhönen oli Suomen Kirjailijaliiton jäsen.
Hän on kirjoittanut kaksi aikuisten romaania ja yhden nuorisokertomuksen.
"Mäkimyllyn kaunis Marjaana - Tyyne Pyrhösen samannimisen romaanin päähenkilö - on itähämäläisen kaunokirjallisuuden ainoalaatuinen talonpoikaisnainen: kaikkien ihailema hyväsydäminen ja iloinen nuori maalaistalon emäntä. . . Mäkimyllyn kaunis Marjaana paikallistuu Hartolan Yölinnun ja Vehkalahden kyliin, joissa kirjailija itse kertoo todellisuudessa tavanneensa kauniin Marjaanan ja hänen miehensä Tuomaan. Mutta tietenkin Marjaana sellaisenaan ei ole totta, vaikka sen yksityisainekset sitä ovatkin. Marjaana on romaanihenkilö, ja romaanin näkemys on itähämäläinen ja kertomuksen ainekset sieltä."
(E. J. Ellilä, 1966.)
Kansakoulunopettajana Anttolassa pitkään toiminut Tyyne Pyrhönen kirjoitti sekä nuorille että aikuisille. Varsinkin hänen romaanissaan Kaltoin kasvatettu näkyvät eteläsavolaiset ihmiset ja miljöö. Ainekset kirjoihinsa hän sai elävästä elämästä.
Faktaa
Tyyne Pyrhönen, o.s. Häkkinen, syntyi talollisen tyttärenä Valkealassa 4.1.1908. Kaksikymmentäluvulla hän opiskeli Työväenakatemiassa ja valmistui vuonna 1930 kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista. Hänen ensimmäinen ja pitkäaikaisin työpaikkansa oli Anttolan Pitkälahden koulu, jonka lähettyviltä hän löysi aviopuolisonsa Armas Pyrhösen. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Tyyne Pyrhönen vaikutti monin tavoin Pitkälahden kylän harrastustoimintaan. Viimeiset työvuotensa hän työskenteli Hartolan Rusin koulussa. Tyyne Pyrhönen kuoli Mikkelissä 23.12.1964.
Kirjailijaura
Koulutyön ja perheen ohella kirjoittaminen veti Tyyne Pyrhöstä puoleensa. WSOY julkaisi hänen ensimmäisen romaaninsa Mäkimyllyn kaunis Marjaana jo vuonna 1938. Muut julkaisut hän kirjoitti vasta eläkkeellä olleessaan ja hänen viimeinen työnsä julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Useissa teoksissaan Tyyne Pyrhönen kuvaa voimakkaita naishahmoja maaseutuympäristössä. Kirjojen lisäksi hän kirjoitti satuja, novelleja, runoja ja näytelmiä. Hänen komediaansa Ei sikaa säkissä esitetään edelleenkin, mm. kesällä 2009 Pieksämäen Halkokummun harrastajateatterissa.
* * *
Suomen Kirjailijaliiton jäsen.
Useita tunnustuspalkintoja.
(Etelä-Savon kirjailijat)
- - -
Myös kirjailijanimellä Tyyne Häkkinen tunnettu kirjailija opiskeli Työväenakatemiassa (1924-25) ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista vuonna 1930. Hän työskenteli opettajana Anttolan Pitkälahden kansakoulussa (1930-49) ja Hartolan Rusin koulussa (1950-53).
Tyyne Pyrhönen oli Suomen Kirjailijaliiton jäsen.
Hän on kirjoittanut kaksi aikuisten romaania ja yhden nuorisokertomuksen.
"Mäkimyllyn kaunis Marjaana - Tyyne Pyrhösen samannimisen romaanin päähenkilö - on itähämäläisen kaunokirjallisuuden ainoalaatuinen talonpoikaisnainen: kaikkien ihailema hyväsydäminen ja iloinen nuori maalaistalon emäntä. . . Mäkimyllyn kaunis Marjaana paikallistuu Hartolan Yölinnun ja Vehkalahden kyliin, joissa kirjailija itse kertoo todellisuudessa tavanneensa kauniin Marjaanan ja hänen miehensä Tuomaan. Mutta tietenkin Marjaana sellaisenaan ei ole totta, vaikka sen yksityisainekset sitä ovatkin. Marjaana on romaanihenkilö, ja romaanin näkemys on itähämäläinen ja kertomuksen ainekset sieltä."
(E. J. Ellilä, 1966.)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Mäkimyllyn kaunis Marjaana. Romaani. WSOY 1938.
Kaltoin kasvatettu. Romaani. Nimellä Tyyne Häkkinen. Kansankulttuuri 1962.
Suomalainen satukirja. Yksi kirjoittajista. WSOY 1962.
Ei sikaa säkissä. Kokoillan näytelmä.1963.
Kaltoin kasvatettu. Romaani. Nimellä Tyyne Häkkinen. Kansankulttuuri 1962.
Suomalainen satukirja. Yksi kirjoittajista. WSOY 1962.
Ei sikaa säkissä. Kokoillan näytelmä.1963.
Yllätysten kesä. Nuorisokertomus. Valistus 1965.
Tekstinäyte
Tekstinäyte
Vihdoin kymmenien askariensa jälkeen hiljeni talon touhu. Väki nukkui. Marjaanakin riisuutui avatun ikkunan edessä puolivalmiissa kamarissaan ja paneutui lavitsalle pienten tyttäriensä viereen nukkumaan. Pieni harmaa lintu istahti pihlajan oksalle ja alkoi joka iltaisen keskustelun loramalla:
- Miten on laitasi Marjaana, Marjaana! Millainen päivä tänään, Marjaana, Marjaana?
- Kiusallista, pikku ystävän! Voitko vähän neuvoa minua? Mitä teen Tuomaalle, kun hän on tuollainen? Viholliset ovat ampuneet reikiä hänen – sieluunsa.
Hän sulki silmänsä uupumuksesta. Miten tänä iltana niin väsyttikin? Enemmän kuin muina iltoina. Piti elää ja olla. Enkö kerran niin päättänyt? Ja tähän asti se niin hyvin onkin luonnistanut. Tuli mieleen, ettei Tuomas ollut oikeastaan saanut elämässään kenenkään muitten rakkautta kuin hänen, Marjaanan. Ja se oli vähän se. Ei se riittänyt sielun okaita ja särmiä silittämään.
Nyt olisi Tuomas tarvinnut sellaisen ehjän ja lämpimän lemmen, joka olisi uudistanut sairaan ja nääntyneen sielun.
Hyvä Jumala! Miksi meidät kaksi erilaista olentoa näin loit yhdessä toisiamme tukemaan, vaikka sielumme eivät koskaan samaan pyri? huokasi Marjaana.
Oli kuin olisi kaksi erilaista puuta, koivu ja kuusi, pantu samaan mättääseen siementä tekemään. Ei siinä oksa oksaa tukenut, ei lehti lehteä, ei neulanen toisen neulasta hellinyt. Kumpikin riutui tuen puutteeseen.
Joskus illalla voisi Tuomas kolkata Marjaanan kamariin riutuvana ja katkerana. Rakkautta hän tarvitsisi.
Mistä Marjaana sen ottaisi?
Hän rukoilu heidän molempia puolesta pitkään ja nukkui uupuneen ihmisen raskaaseen uneen linnun yhä pihlajassa rupatellessa ihanaan kesäyöhön.
Mäkimyllyn kaunis Marjaana, 1938.
Vihdoin kymmenien askariensa jälkeen hiljeni talon touhu. Väki nukkui. Marjaanakin riisuutui avatun ikkunan edessä puolivalmiissa kamarissaan ja paneutui lavitsalle pienten tyttäriensä viereen nukkumaan. Pieni harmaa lintu istahti pihlajan oksalle ja alkoi joka iltaisen keskustelun loramalla:
- Miten on laitasi Marjaana, Marjaana! Millainen päivä tänään, Marjaana, Marjaana?
- Kiusallista, pikku ystävän! Voitko vähän neuvoa minua? Mitä teen Tuomaalle, kun hän on tuollainen? Viholliset ovat ampuneet reikiä hänen – sieluunsa.
Hän sulki silmänsä uupumuksesta. Miten tänä iltana niin väsyttikin? Enemmän kuin muina iltoina. Piti elää ja olla. Enkö kerran niin päättänyt? Ja tähän asti se niin hyvin onkin luonnistanut. Tuli mieleen, ettei Tuomas ollut oikeastaan saanut elämässään kenenkään muitten rakkautta kuin hänen, Marjaanan. Ja se oli vähän se. Ei se riittänyt sielun okaita ja särmiä silittämään.
Nyt olisi Tuomas tarvinnut sellaisen ehjän ja lämpimän lemmen, joka olisi uudistanut sairaan ja nääntyneen sielun.
Hyvä Jumala! Miksi meidät kaksi erilaista olentoa näin loit yhdessä toisiamme tukemaan, vaikka sielumme eivät koskaan samaan pyri? huokasi Marjaana.
Oli kuin olisi kaksi erilaista puuta, koivu ja kuusi, pantu samaan mättääseen siementä tekemään. Ei siinä oksa oksaa tukenut, ei lehti lehteä, ei neulanen toisen neulasta hellinyt. Kumpikin riutui tuen puutteeseen.
Joskus illalla voisi Tuomas kolkata Marjaanan kamariin riutuvana ja katkerana. Rakkautta hän tarvitsisi.
Mistä Marjaana sen ottaisi?
Hän rukoilu heidän molempia puolesta pitkään ja nukkui uupuneen ihmisen raskaaseen uneen linnun yhä pihlajassa rupatellessa ihanaan kesäyöhön.
Mäkimyllyn kaunis Marjaana, 1938.