Kuoleman odotushuoneessa

Vakava tarina materialistisen ja nautiskelevan ruotsalaisen »nykyajan nuoren» ja kuoleman joutumisesta vastakkain, mikä tapahtuu suuressa keuhkotautiparantolassa Sveitsin ja Italian rajalla. Asianomainen »minä» tulee sinne muka vähäistä vammaa parantelemaan ja mielenkiintoisia havaintoja tekemään, mutta lähtee hengenvaaraa lähellä oltuaan ja paljon koettuaan sisäisesti uudistuneena ihmisenä. Tauti- ja parantolakuvaus on niin asiallisen tarkkaa, että Zolan naturalistinen tekotapa tulee mieleen, ja pitäisi olla keuhkotaudin asiantuntija voidakseen kirjan totuudellisuutta arvostella. Luonnekuvauksen totuutta siinä kyllä tuntee olevan, ja monet kohdat, kuten kuvaus kevään tulosta, ovat runollisen kauniit. Päähenkilön uskonnollisesta murroksesta olisi halunnut tietää enemmän, varsinkin jos se on' tarkoitettu syvälliseksi ja pysyväksi. Parantolan potilaiden joukossa esiintyy kaksi suomalaistakin, häikäilemättömyydellä epätoivonsa peittävä Martin Dahlberg ja tyyppiä »tyttö, joka tahtoi elää» omalla tavallaan edustava Vellamo Toivonen. Kirjaa suosittelee mielellään, mutta tuskin kuitenkaan keuhkotautia poteville itselleen, joille se voi hyvästä lopustaan huolimatta muodostua liian järkyttäväksi.