Salonen, Maria
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Maria Salonen
Elämäkertatietoa
Koulutus tai tutkinto: VTM, opettajan pedagogiset opinnot, montessoriohjaaja
Luottamustehtävät ja jäsenyydet: Helsingfors Lyceumklubben, jäsen
- - -
"Olen aina lukenut paljon ja arvostanut kirjailijoita ja heidän työtään. Luonteelleni sopi kuitenkin paremmin lyhytjännitteisempi kirjoittaminen ja toiminkin freelance-toimittajana Suomessa ja Englannissa yli 20 vuoden ajan. Kirjanikin ovat oikeastaan vain tosipitkiä artikkeleita, joita sitoo yhteen tietty teema. Olen kuitenkin myös kaunokirjallisuuden suurkuluttaja - lähinnä klassikoita - joten tietokirjanikin ovat tarinallisia. Kirjoittaminen on pysynyt mukanani näihin päiviin -asti, vaikka "leipä" onkin ansaittava muualta. En osaa oikein ajatella ilman kirjoittamista, ja ajatteleminen, se on minulle välttämätöntä - ja nautinnollista. - Samoin tarkkailu ja havainnointi."
Luottamustehtävät ja jäsenyydet: Helsingfors Lyceumklubben, jäsen
- - -
"Olen aina lukenut paljon ja arvostanut kirjailijoita ja heidän työtään. Luonteelleni sopi kuitenkin paremmin lyhytjännitteisempi kirjoittaminen ja toiminkin freelance-toimittajana Suomessa ja Englannissa yli 20 vuoden ajan. Kirjanikin ovat oikeastaan vain tosipitkiä artikkeleita, joita sitoo yhteen tietty teema. Olen kuitenkin myös kaunokirjallisuuden suurkuluttaja - lähinnä klassikoita - joten tietokirjanikin ovat tarinallisia. Kirjoittaminen on pysynyt mukanani näihin päiviin -asti, vaikka "leipä" onkin ansaittava muualta. En osaa oikein ajatella ilman kirjoittamista, ja ajatteleminen, se on minulle välttämätöntä - ja nautinnollista. - Samoin tarkkailu ja havainnointi."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Omakustanne Pieni ja suuri samassa veneessä . Pohdintoja lapsuudesta,
aikuisuudesta ja montessoripedagogiikasta. BoD 2015
Merkitysten jäljillä - Lyhytesseitä ja välähdyksiä BoD 2020
Lukuisia artikkeleita suomalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä vuosina 1988
aikuisuudesta ja montessoripedagogiikasta. BoD 2015
Merkitysten jäljillä - Lyhytesseitä ja välähdyksiä BoD 2020
Lukuisia artikkeleita suomalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä vuosina 1988
- 2008 ja sen jälkeenkin
Tekstinäyte
Ote: Axel Munthen jäljillä
Tämä palvelijoista puhuminen ja sen korostaminen, että he elävät nyt ilman palvelijoita (kun näitä ennen oli 15-20 Southside Housessakin) ihmetytti suomalaista kuulijaa 1990-luvulla, ja klisee, miten "on niin vaikea löytää hyviä palvelijoita nykyään" nauratti ymärryksen valossakin. Mutta se oli Hildan ja Axelin poikien lapsuutta aikana, jolloin yhteiskuntaluokat olivat selkeästi eriytyneet 1800-luvulla ja pitkälle 1900-luvulle varakkaisiin ja köyhiin. Keskiluokkaa tai porvaristoa ei juuri ollut. Rikkaat asivat suurissa taloissa, joissa asui paitsi monta sukupolvea saman suvun jäseniä, myös monta sukupolvea palvelijoiden perheitä. Jos on nähny laadukkaat brittisarjat Downtown Abbey tai Kahden kerroksen väkeä saa kuvan tuon ajan elämästä ja taloista, joissa ei ollut sähköä, vaan jokainen huone piti lämmittää erikseen kaakeliuunilla ja öljylamput sytyttää ja sammuttaa. Yksi palvelijoista Southside Housessakin oli lamppumies, joka asui talossa vaimonsa ja lastensa kanssa. Vuonna 1939 Englannissa oli 42-43 miljoonaa asukasta, joista kaksi miljoonaa oi erilaisia palvelijoita.
Ote: Musiikki, aika ja Mansikkapaikka
Musiikki on aikaa, luki vuosia sitten Kuhmon kamarimusiikkijuhlien mustassa T-paidassa vaaleanpunaisin kirjaimin, jota paitaa pidin kunnes se hajosi päälleni. Kunnes aika - tai muutos - tuhosi sen.
Aikaa mitataan kellon viisareilla. Siksi minua aina kiehtovat kellot, joiden viisarit pyörivät vimmatusti eteen- ja taaksepäin tai puuttuvat kokonaan, kuten Ingmar Bergmanin elokuvan Mansikkapaikka vaikuttavassa alkukohtauksessa. Hieno elokuva muistoista ja vanhenemisesta, menneisyyden ja nykyisyyden sekoittumisesta, ja myös eletyn elämän arvoista.
Tämä palvelijoista puhuminen ja sen korostaminen, että he elävät nyt ilman palvelijoita (kun näitä ennen oli 15-20 Southside Housessakin) ihmetytti suomalaista kuulijaa 1990-luvulla, ja klisee, miten "on niin vaikea löytää hyviä palvelijoita nykyään" nauratti ymärryksen valossakin. Mutta se oli Hildan ja Axelin poikien lapsuutta aikana, jolloin yhteiskuntaluokat olivat selkeästi eriytyneet 1800-luvulla ja pitkälle 1900-luvulle varakkaisiin ja köyhiin. Keskiluokkaa tai porvaristoa ei juuri ollut. Rikkaat asivat suurissa taloissa, joissa asui paitsi monta sukupolvea saman suvun jäseniä, myös monta sukupolvea palvelijoiden perheitä. Jos on nähny laadukkaat brittisarjat Downtown Abbey tai Kahden kerroksen väkeä saa kuvan tuon ajan elämästä ja taloista, joissa ei ollut sähköä, vaan jokainen huone piti lämmittää erikseen kaakeliuunilla ja öljylamput sytyttää ja sammuttaa. Yksi palvelijoista Southside Housessakin oli lamppumies, joka asui talossa vaimonsa ja lastensa kanssa. Vuonna 1939 Englannissa oli 42-43 miljoonaa asukasta, joista kaksi miljoonaa oi erilaisia palvelijoita.
Ote: Musiikki, aika ja Mansikkapaikka
Musiikki on aikaa, luki vuosia sitten Kuhmon kamarimusiikkijuhlien mustassa T-paidassa vaaleanpunaisin kirjaimin, jota paitaa pidin kunnes se hajosi päälleni. Kunnes aika - tai muutos - tuhosi sen.
Aikaa mitataan kellon viisareilla. Siksi minua aina kiehtovat kellot, joiden viisarit pyörivät vimmatusti eteen- ja taaksepäin tai puuttuvat kokonaan, kuten Ingmar Bergmanin elokuvan Mansikkapaikka vaikuttavassa alkukohtauksessa. Hieno elokuva muistoista ja vanhenemisesta, menneisyyden ja nykyisyyden sekoittumisesta, ja myös eletyn elämän arvoista.