Sataa suolaista vettä

Eeva Joenpelto lupasi viimeksi näkemässäni haastattelussa, että vaikka hänen varsinainen romaanisarjansa päättyykin nyt ilmestyneeseen kolmanteen osaan, hän vielä kirjoittaa eräistä sen henkilöistä. Tuskin yllättävää on, että noihin henkilöihin kuuluvat sekä Vieno, sosialidemokraatti, että Anja, kommunisti: poliittisen kuvion hahmottaminen näyttää trilogian päätösosassa yhä suuremmassa määrin kiinnostavan kirjailijaa. Korostan että kysymys on nimenomaan kiinnostuksesta, ei pakonomaisesta "ajanvärin" tavoittelusta eikä halvasta vastakkainasettelusta. Ei, nämä juonteet kasvavat johdonmukaisesti esiin trilogian kokonaisuudesta ja niitä tutkiessaan Joenpelto on yhtä elävä, lämmin ja inhimillinen kertoja kuin muunkinlaisia suhteita ja muuta elämänmenoa kuvatessaan. Korostan myös, että näin poimin esiin vain yhden särmän harvinaisen rikkaasta romaanista, jonka olen lukenut rauhallisesti ja pitkäksi ilokseni.