Ranne, Katriina
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Marek Sabogal / Gummerus
Elämäkertatietoa
Filosofian tohtori Lontoon yliopisto 2011. Väitöskirja käsitteli veden kuvaa modernissa swahilinkielisessä runoudessa.
Harrastukset:
Argentiinalainen tango, astangajooga, maailmanmusiikin kuoro, elämyksellinen urheilu eri muodoissaan: ratsastusvaellukset vuoristossa, kalliokiipeily ja kalliojyrkänteeltä mereen hyppiminen, luonnonvesissä uiminen
---
Katriina Ranne (s. 1981) on afrikkalaiseen runouteen keskittynyt kääntäjä ja kirjailija. Hän on väitellyt swahilinkielisestä nykyrunoudesta Lontoon yliopistossa 2010 ja opettanut swahilikirjallisuutta, swahilia ja afrikkalaista elokuvaa Lontoon ja Helsingin yliopistoissa. Hän on osallistunut Poetry Translation Centren toimintaan vuodesta 2004 ja ohjannut runokäännöstyöpajoja vuodesta 2011. Ranne on julkaissut runoteoksen Ohikulkijan tuoksu (Gummerus, 2014) ja romaanin Minä, sisareni (Nemo, 2010).
(Poesia)
Harrastukset:
Argentiinalainen tango, astangajooga, maailmanmusiikin kuoro, elämyksellinen urheilu eri muodoissaan: ratsastusvaellukset vuoristossa, kalliokiipeily ja kalliojyrkänteeltä mereen hyppiminen, luonnonvesissä uiminen
---
Katriina Ranne (s. 1981) on afrikkalaiseen runouteen keskittynyt kääntäjä ja kirjailija. Hän on väitellyt swahilinkielisestä nykyrunoudesta Lontoon yliopistossa 2010 ja opettanut swahilikirjallisuutta, swahilia ja afrikkalaista elokuvaa Lontoon ja Helsingin yliopistoissa. Hän on osallistunut Poetry Translation Centren toimintaan vuodesta 2004 ja ohjannut runokäännöstyöpajoja vuodesta 2011. Ranne on julkaissut runoteoksen Ohikulkijan tuoksu (Gummerus, 2014) ja romaanin Minä, sisareni (Nemo, 2010).
(Poesia)
Tekstinäyte
Tuuli ja Sade olivat isoja siskoja, jotka tiesivät miten maailma oli
syntynyt ja mistä nimet tulivat. He kertoivat suurimman osan
tarinoista, pitkistä ja polveilevista; välillä tarinat jäivät kesken
pitkäksi aikaa, ja osa niiden lumovoimaa oli aina jännitys siitä,
jatkuisivatko ne enää. Toisinaan Usva ja minä loimme kahdestaan itse
syntynyt ja mistä nimet tulivat. He kertoivat suurimman osan
tarinoista, pitkistä ja polveilevista; välillä tarinat jäivät kesken
pitkäksi aikaa, ja osa niiden lumovoimaa oli aina jännitys siitä,
jatkuisivatko ne enää. Toisinaan Usva ja minä loimme kahdestaan itse
loppuja kuulemiimme tarinoihin. Ja kuka tahansa sai aina aloittaa uuden.
Me osasimme ottaa kiinni jokaisen mielikuvituksen taajuudesta,
jokaisen siskon näkemä kertomus ja hahmo oli kaikille yhtä todellinen
kuin tiilistä rakennettu Mummula pellon toisella laidalla ja
Mummulassa kahvia ryystävät aikuiset. Me karkasimme perunannostosta,
juoksimme pellon poikki pakoon nyrkkiä puivaa naapuria. Me juoksimme
käsi kädessä, mutta samalla juoksimme yksin; juoksimme metsään,
jokeen, mutaan, taivaalle.
(Minä, sisareni 2010)
Me osasimme ottaa kiinni jokaisen mielikuvituksen taajuudesta,
jokaisen siskon näkemä kertomus ja hahmo oli kaikille yhtä todellinen
kuin tiilistä rakennettu Mummula pellon toisella laidalla ja
Mummulassa kahvia ryystävät aikuiset. Me karkasimme perunannostosta,
juoksimme pellon poikki pakoon nyrkkiä puivaa naapuria. Me juoksimme
käsi kädessä, mutta samalla juoksimme yksin; juoksimme metsään,
jokeen, mutaan, taivaalle.
(Minä, sisareni 2010)