Jäljellä

Emmi Aalto on tamperelainen tyttö ja varma siitä, ettei hän ole mitään. Hän on jo 15, mutta vieläkin pelkkä potentiaali. Koulussa kukaan ei edes tunnu huomaavan häntä saati sitten kotonakaan. Perhe on kietoutunut omien juttujensa ympärille eikä kunnollisia kavereita ole ollut koskaan.

Eräänä päivänä Emmi karkaa. Toiveena, että hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Unisen leikkimökissä vietetyn yön jälkeen Emmi palaa kotiin. Mutta missä kaikki ihmiset ovat?

Kirjassa parasta oli tapahtumien outous, jännitys ja tietämättömyys!

Tuntui, että kaikki kirjassa oli outoa ja kummallista. Sellaista mitä ei ikinä voisi tapahtua oikeassa maailmassa. Samaan aikaan huomasin kuitenkin ajattelevani, että tapahtumat olivat erittäin todentuntuisia.

Suurin osa kappaleista loppui juuri sellaiseen kohtaan, jossa ei todellakaan voi lopettaa lukemista. Kuin ajattelisi tv- sarjaa, jonka jakso loppuu juuri kun ollaan saamassa vastauksia. Sehän on todella ärsyttävää! Kirjassa tällainen ei haittaa yhtä paljon kuin tv- sarjoissa, koska lukemista voi tietenkin jatkaa. Jos kuitenkin koet yöunet tärkeinä älä aloita lukemista illalla! Jäljellä -kirja saa sinut nimittäin huomaamaan vasta auringon noustessa kuinka aika on vierähtänyt.

Koko kirjan ajan minua häiritsi se tietämättömyyden määrä! Hyvällä tavalla siis. Tietämättömyys lisäsi jännitystä ja teki minusta uteliaan, jotta voisin täyttää tietämättömyyden aukon ja ymmärtää asioita.

Jäljellä -kirja on puhdas kertomus nuoresta tytöstä, joka etsii itseään. Se saa lukijan ajattelemaan kuinka arkipäiväiset asiat ovat niin korvaamattoman tärkeitä (pepppi_ / Sivupiiri)

Emmi Aalto on 15-vuotias ja Potentiaali. Potentiaali on sama kuin ei mitään.

Emmi rakastaa satuja ja kaipaa läheisyyttä perheeltään, josta hän on etääntynyt.. Hän päättää karata kotoaan, mutta herääkin tyhjään maailmaan. Myöhemmin hän tapaa Onervan, tulisen tytön jonka kanssa hän ystävystyy. Onervasta tulee Emmin ensimmäinen ystävä. Kun outo Atro ilmestyy kuvioihin, heidän epäilyksensä heräävät. Mutta sitten he lähtevät Helsinkiin etsimään muita ihmisiä. Muut jäljelle jääneet ihmiset ovat myös nuoria.

Atro tuntuu eristäytyvän ja hän lähtee etsimään muita kauempaa. Emmi ryntää mukaan.

Tyttöä vainoavat myös satuviittaukset, jotka ovat kuin vihjeitä.

Kirjassa on hyvä, epävarma mutta myös vahva tunnelma ja tyhjä maailma tuntuu myös itsestä ahdistavalta. Lisäksi Suomen tulevaisuuden kuva on tavallaan myös todentuntuinen mutta sellainen, jota ei kuitenkaan halua.

Satuviittaukset ovat kiehtovia ja niiden avulla tarina kulkee hyvin eteenpäin. Toimintaa ei ole liikaa ja sitten kun sitä on, se on johdonmukaista.

Emmin hahmo on kiinnostava, vaikka hän on aika mitäänsanomaton. Hahmokehitystä on kiinnostavaa seurata.

Kirjaan on toinen osa, Toisaalla. (Edis_ / Sivupiiri)

Kirja kertoo 15-vuotiaasta Emmi Aaltosesta, joka kokee olevansa täysin näkymätön. Hän on ns. luokittelematon lapsi, eli hänellä ei ole erityistä osaamisaluetta. Myös kotona hän jää välkyn veljensä ja suloisen siskonsa varjoon. Emmi päättää karata, mutta karattuaan tulee katumapäälle ja palaa kotiin. Talo on täysin tyhjä. Mistään ei löydy ihmisiä. Koko kaupunki on tyhjä. Viimein Emmi löytää, suunnilleen kaksi samanikäistä nuorta Orvokin ja Atron. Ja he alkavat selvittää, mihin kaikki ihmiset ovat hävinneet.

Pidin kirjan ideasta. Olisi aivan kammottavaa herätä ja huomata, että kaikki ihmiset olisivatkin kadonneet. Oli hauskaa lukea ja miettiä samalla, että mistä oli kysymys ja mitä oikeasti oli tapahtunut. Jäin mielenkiinnolla odottamaan jatko-osaa, niin mielenkiintoiseen hetkeen kirja loppui. (Silakka / Sivupiiri)