Tiikerikissa

Italialaisen ruhtinaan kirjoittama ”Tiikerikissa” ilmestyi vasta tekijän kuoleman jälkeen ja on herättänyt kirjallisissa piireissä ansaittua huomiota viimeistellyn tyylinsä ja henkevyytensä vuoksi. Teoksen päähenkilö on kirjailijan isoisän isä, sisilialainen ruhtinas, ikivanhan feodaalisuvun päämies, jonka ulkonaisesti väkevään valtiasolemukseen pohjimmaltaan kätkeytyy alakuloinen ja väsynyt alkavan rappion ja kuolemanviehtymyksen piirre, kuten tavallaan koko hänen aikakauteensa. Eletään 1860-lukua, jolloin Garibaldin aiheuttama kansallisen innostuksen henki sytyttää toimintaan haluttoman Sisiliankin ratkaiseviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. ”Tiikerikissa” on tavallaan ylikypsän ja rappeutumaan tuomitun feodaalikauden kuvaus, viisas, hienostunut, huvittava, mutta perusvireeltään alakuloinen ja tuhoon tahattomasti myöntyvä. Teoksen rakenne ei noudata tavanomaista juoniromaanin linjaa. Se on pikemminkin sarja puolittain itsenäisiä kuvauksia, eikä näin ollen houkuttele ahmimalla lukemiseen. Nirsolle ja nautiskelevalle lukijalle ”Tiikerikissa” suo rikkaan annin.