Metallivaippa

Gustav Hasfordin, merijalkaväen tiedottajana toimineen yhdysvaltalaisen kirjailijan, Vietnamin sotaa käsittelevä romaani on ainakin suomalaisesta - kustantajan tosin turhan suppeaksi rajaamasta - näkökulmasta aihepiirinsä parhaimmistoa, tekniikaltaan Linnan Tuntemattoman sotilaan mieleen tuova, paljolti dialogin varassa etenevä katkera tilitys sodasta, jossa kaukaa vieraaseen tilanteeseen tulleiden ja johtajien hurman lävitse näkevien rivimiesten puheilla on keskeinen kriittinen osuus. Omaksi epäonnekseni näin Stanley Kubrickin tämän teoksen pohjalta tekemän elokuvan ensin ja luin kirjan vasta sen jälkeen. Hasford ja hänen motokseen lainaaman lauseen kirjoittaja, toinen keskeinen silminnäkijä Michael Herr olivat toki Kubrickin rinnalla myös elokuvan käsikirjoituksen tekijöitä, mikä heidän kunnianaan muistettakoon, mutta silti Kubrickin elokuva on kokonaisuutena harvinainen esimerkki filmatisoinnista, joka alkuteok-sen intensiivisen keskittävyyden säilyttäen kykenee yltämään vielä tiiviimpään, vielä mieleenjäävämpään ilmaisuun. Sanottakoon siis, että omien suurten ansioittensa ohella Hasfordin romaani käy myös havaintoesimerkiksi kirjallisuuden ja elokuvan vuorovaikutuksesta silloin kun se on hedelmällisimmillään.