Kuronen, Kirsti

Kuvataidetta: Chagall, Naivistit Iittalassa (joka kesä), Hanna Varis

Elokuvia: Volver, Puhu hänelle, Mies vailla menneisyyttä, Rakkautta ennen aamua

Musiikkia: Eva Dahlgren, The Wall, Aki Sirkesalo, Samuli Edelmann, Tervaleijona, Zen Café, R.E.M., Hooters, Bruce Springsteen, Pähkinänsärkijä

Fiktiivinen henkilö, johon samaistun:
Kylläpä on kauhean hullunkurista, toteaa Muumimamma, kun Muumilaaksossa tulvii. Vesi on vallannut joka huoneen. Olipa ihanaa, että tyhjensin likaämpärin. Mikä asenne! Tänään minä en pese astioita... Meidän perheemme pitää kovasti uimisesta... Tietenkin me selviämme, vain lurjuksille käy huonosti! Katselisin mieluusti maailmaa Muumimamman silmin.

Mukavia paikkoja:
Sammalikko. Soutuvene. Meri (saaren kallioranta, ei niinkään ulappa). Oma sänky. Islanti.

Kiehtova historiallinen aika ja henkilö:
Lähihistoria. Isoäitini Anna-Liisa Willandt (1914-2001). Matkustan aikakoneella 1930-luvulle: kävelen kylän raittia, tunnistan paikkoja, kuuntelen ihmisiä, poikkean puodeissa, tapaan parikymppisen isoäitini. En paljasta, kuka olen ja mistä tulen. Nuuskin.

Arsyttävää:
Teknokratian ylivalta. Ympäristön raiskaaminen. Lokerointi. Häly, joka peittää lasten ja vanhusten äänet.
Omimmat sanani löytyvät runoista.

Talvi. Olin 8-vuotias. Pikkuveljeni istui olohuoneessa ja katseli ikkunasta pihalle, missä isä kantoi vajasta saunapuita. Leimahdus! Kirjoitin ensimmäisen runoni:

Heikki se päätänsä nyppi,
kun isä ulkona kalsareilla hyppi!

Ymmärsin olevani runoilija.

Sittemmin runoilu on jatkunut. Yhä kiihtyvämmin.

Kaksi tuoretta tuotosta:

miehen kädessä
käteni, solut
selvillä vesillä
tyttöjen tarinoissa

helpompi
uumalle uurrettuna
koverrettuna laiturin rakoihin

puolesta sanasta
huokaisee ja avaa
kolmion sivut
kärjettömäksi suoraksi,
tarjoaa huolellisen
aamun, aavistuksen
ystävyydestä

vailla vaativaa kättä
ja käsittämätöntä kurnutusta





onnellinen perhealbumi
täyttää itse sivunsa

hedelmöittyy angliassa
(tai missä tahansa fordin mallissa)
sikiää polvisukkina puolessa sääressä
sammakonkoipina iholla
ja liian lyhyinä hihoina, puntteina, pinnoina
otsatukka leikataan vinoon
taas kasvatetaan, leikataan, kasvatetaan


lapset, tänä vuonna tulee paljon omenoita


vaikka rukoilemme karamellipuuta
kiipeämme poimimaan yläoksille
jotka katkeavat aikuisten painosta
paitsi latvassa könöttävän tädin
hän kuuntelee omenamatoja
tekee tuttavuutta


mutta minäpä olen nähnyt
hirven istuvan kuusessa
(älä hulluja puhu)
taulussa, tarinassa


kunnes hirvi kyllästyi ja lensi pois
viuh, niin teki tätikin


vain lapset lentävät, äiti väitti
vielä kolmekymmentä vuotta
tapauksen jälkeen


kukaan ei uskonut äitiä