Pimeän kirkkaus

Tyyppi

runokokoelmat

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Anderssonin kokoelma tuntuu henkilökohtaiselta samaan tapaan kuin vaikkapa Aila Meriluodon runokirjat. "Terveisiä elämästä tältä kohtaa" toteaa myös Andersson runokokoelmassaan ja sen lisäksi runot sisältävät muistoja. Sana on suoraa eikä merkityksiä tarvitse mutkan kautta hakea. Ihmisen kunnioittaminen ja inhimillisyys tuntuvat runoissa. Andersson kuvaa vanhenemista siten, että sillä ei ole mitään tekemistä luovuttamisen kanssa. Elämä maistuu aina. Aina voi haikailla jonkun asian tai henkilön perään mutta tässä hetkessä "juuri nyt" on vieläkin taikaa.

Tunnusomainen minä-runo aloittaa kokoelman, ja minä on monta. Myös rakkausteeman sanaleikki on tuttua. Oli rakkaus mitä tahansa, sitä kuitenkin oli. Muistoissa kummittelevat sota, sisaren kuolema ja menetetyt ystävät. Yhteiskunnan vähäosaiset saavat ymmärrystä ja vallanpitäjät kritiikkiä. Anderssonilla on hyvä suhde vanhenevaan itseensä, siitä voi leikkisästi irvailla, mutta mies se on vielä vanhakin mies.

"Kaksi korentoa takertuu toisiinsa
tärisevässä syleilyssä mätänemisen
sinimustassa ruskeassa violetissa
ja vihreässä väriloistossa tappavan
riippuvuuden ihmeellisyydessä"

(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Minä olen silmä joka tekee valon näkyväksi
Minä olen lintujen nopeat varjot lehvistössä, ennen
kuin ne ovat poissa
Minä olen syksyn värit ja tuulen sininen pyörre
Minä olen mykkä tyttö joka antaa taululle syvyyden
Minä olen se joka koskettaa ja se jota kosketetaan
Minä olen lämpö ja kylmyys, ystävyys, avoin
käsi ja yön lupaukset
minä olen myrsky ja tyven ja vuoden ajat
Minä olen kasvojesi murhe
Minä olen kukkiva omenapuu ja lintu
paljailla olkapäilläsi
Minä olen virtaavat vedet ja pilvet
Minä olen murhaaja, uhrin mykkyys ja kuolleitten anteeksianto
Minä olen elämä joka jatkuu loppuessaan
Minä olen väärinkäytettyjen ideologioiden hautausmaa
Minä olen ajan sydän, maan syvyys ja haihtuva rakkaus

Claes Andersson (s. 1937) kirjoittaa uudessa runokokoelmassaan ystävyydestä, rakkaudesta, lokakuusta, kesästä jolloin hänen pikkusisarensa kuoli, politeiasta, vanhoista miehistä ja miehestä, jonka nimi on Claes. (Takakansiteksti)