Varjomadonna

Tyyppi

runokokoelmat

Tekijä

Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Väkevää runoutta pohjoisesta Slunga kuvaa runoissaan vierautta ja osattomuutta, jota nainen voi rooleissaan ja muiden naisten keskellä tuntea. Runot leikkaavat arkimaiseman halki ja tunkeutuvat suojatuille alueille: sinne, mistä ei saisi puhua.Varjomadonna rikkoo sädekehänsä, on syrjässä eikä huoli mystifioitua madonnanroolia ylleen. Mutta sen langettamaa varjoa ei pääse pakoon. Kahlasit liian syvälle. Ei ollut vaihtoehtoa / paluuta myöhemmin muistaisit vain viillot kasvoille lyövät aallot kuin pahan unen arpien tyhjyyden iholla "Heli Slungan lyyrinen minä panee peliin koko elämän." (Olavi Jama, Kaleva)

Varjomadonnan runokieli vaihtelee groteskista huudosta runon vellovaan alkuvoimaan. Kylkiluut kolisevat maahan, mutta pikkutyttöjä ei olekaan tehty sokerista. Naiskuva on kokoelmassa vahva, mutta ei koskaan yksiselitteinen.
(Sanojen aika)

Kirjallisuudenlaji

naiskirjallisuus

runot

Aiheet ja teemat

Henkilöt, toimijat

naiset

Konkreettiset tapahtumapaikat

Suomi

Tarkka aika

2000-2009

Alkukieli

suomi

Tekstinäyte

Kun nainen on hajonnut, lakastunut
ja lakannut olemasta

tulee vuosituhansien jälkeen joku helläkätinen
(viimeinkin kädet ovat hellät ja lämpimät)

sekoittaa maan kerrokset, kaivaa,
löytää mustia hampaita, luunsirpaleita,
silmäkuopat, vääntyneen kylkiluun,
vihkisormukseen upotetut timantit,
korvalehtiä venyttäneet korut,
poikki napsahtaneet maalatut kynnet,
helmissä nukkuvat kivettyneet loiset,

löytää vuoristoradan hurmaavan,
tarkoituksettoman mekaniikan,
rikkinäiseksi ajetun.

Homo sapiens sapiens, vieläpä narttu,
Jumalan leikkikaluista viallisin.

***

Odotamme sotakoneita horisonttiin.
Jättimäisiä koppakuoriaisia, herhiläisiä piikit pystyssä
ja verkkosilmät –

vyöryviä panssarivaunuja
me odotamme kasvot valettuina ikkunalasiin

kuuntelemme radiohiljaisuutta
kuin kaikki ilotulitusraketit olisi jo ammuttu
ja jäljellä vain ruudinhajua, sameaa humalaa,
muutoksen mahdottomuutta.

Taivaanraja pysyy tyhjänä.
Lähtisit, voisin kirjoittaa sinulle rintamalle.
Käsialani kulkisi keveästi kuin virta,
hymyilisin rivien välistä.

Vuoden ensimmäinen päivä
tyhjä valkea neliö
olemme kahden maailmassa

sydämissä likaista lunta

Naiset kyllä korjaavat jäljet, lakaisevat rikkinäisten kotien / sirpaleet, pitävät kylmän loitolla, ruoan lämpimänä, / tikkaavat haavat, hymyilevät, valheista pahinta. Naiset aina / järjestävät kaiken, mutta vihaavat eniten luottavaisuutta, / jolla mies painaa päänsä tyynyyn, pyytää lääkkeen, sulkee / silmät. Ikään kuin uskoon olisi jotain syytä. ikään kuin / olisi turvassa.

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.