Tohtori Weigand ja hänen sukunsa

Saksassa Fischer on sekä suosittu että tuottelias viihderomaanin edustaja, mutta silti myönnän suhtautuneeni penseähköin ennakkovarauksin tämän sukutrilogian ensimmäiseen osaan, sillä aikaisemmin suomennetut tyttökirjat eivät juuri olleet mainosta tekijälle. Juonellinen sillisalaatti sisältääkin vauhdikasta ja dramaattista pintahyökyä melkoisen annoksen, mutta samalla teos toimii yllättävän virkeänä ja monivivahteisena berliiniläiselämän ajan- ja tapainkuvauksena 1900-luvun taitteen lukemissa. Maaseudulta opiskelemaan saapuva Justus Weigand joutuu lääkärinopintojaan lopetellessaan tekemisiin silloisen opiskelijaelämän eri kerrostumien kanssa, tapaa ystäviensä välityksellä sekä varakkaiden seurapiirien edustajia että myös köyhien ja syrjittyjen yhteiskuntaluokkien naisia ja miehiä. Aikakauden kaksinaismoraali ja naisen yleisesti ottaen oikeudeton asema välittyvät juonen vilkkaassa menossa pakottomasti lukijan tietoisuuteen, ja moista antia ei tyyppiviihde useinkaan tarjoa.