Kesästä kaduille, kaduilta syksyyn

Keski-ikäistyvä suomalainen mies sortuu avioeron jälkeisessä yksinäisyydessä ryyppäämään ja vieraiden naisten sänkyihin ja parhaassa tapauksessa selviää ihmisten kirjoihin. Keski-ikäistyvä suomalainen mies pyrkii infarktin, aidsin ja impotenssin pelossa ja kulutushysterian paineessa säilyttämään kasvonsa yhteisön edessä, sortuu, etsii itseään ja löytää itsensä mielisairaalasta tai punaisesta mökistä. Jos näitä kahta pidetään suomalaisen romaanin mieskuvauksen ääripäinä, niin Hannu Salakan ensimmäisen romaanin mies kuuluu ensimmäiseen ryhmään. Jaakon elämän kohokohtia olivat kesät maalla ja niiden muistot, jotka osoittautuvat kuitenkin hauraaksi harhaksi: todellisuus ja muistot eivät pidä yhtä. Avioliitto kariutuu syrjähyppyyn, mutta vaimoon Jaakko ei ole ennenkään tuntunut saavan otetta. Hän harhailee irrallisena, sivullisena, sortuu pohjalle, tarttuu uuteen naiseen ja elämä kirkastuu. Näin triviaali Salakan teos on vain pinnalta. Sisällä on levollista, salakkamaiseen tahtiin etenevää kuvausta kiusatusta miehestä. Silti tuntuu kuin Salakka olisi sanonut tämän jo novelleissaan paremmin.