Tohtori Živago

Teos, joka ilman muuta kuuluu jokaiseen kirjastoon, ei siksi, että se on herättänyt kansainvälisen kohun poliittisena paljastusromaanina, vaan siksi, että se hienon ja syvästi tuntevan taiteilijan antina on monivivahteinen, syvä ja rikas kuin elämä itse, elämä, jota taiteilija sen traagisuudessakin ylistää ja jonka ainutkertaista yksilöllisyyttä hän ei salli kiellettävän. "Tohtori Živago" ei tyhjennä antiaan yhdellä lukemalla, ja sitä voidaan, kuten itseään elämää, tulkita monin tavoin tulkitsijoiden erilaisista persoonallisuuksista käsin. JOku lukee sen juoni- ja rakkausromaanina - se on sitäkin, joku kiinnittää erityisen huomionsa tyylin ja muodon ongelmiin ja toteutukseen, joku palaa yhä uudelleen taiteilijan persoonallisuuteen, joka peittelemättä sallii sisimpänsä puhuvan, joku näkee luonnon kuvien uuden rikkauden ja joku kiinnostuu teoksesta eräänlaisena historiallisena dokumenttina, erään aikalaisen näkemyksenä kenties suurimmasta ja dramaattisimmasta yhteiskunnallisesta murroksesta, minkä historia tuntee. teos, johon tulen yhä uudelleen palaamaan.