Yli aron käy tuuli
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
3/1975
Teosarvio
Troyat, Henri [= Tarassov, Lev ]
Yli aron käy tuuli.
Suomennoksena näköjään kolmanteen painokseen päässeen "Tsaarin luutnantin" jatkoteos alkaa ns. dekabristikapinasta v. 1825, jolloin tsaarin armeijan luutnantti Ozarev muiden samoin ajattelevien upseerien kanssa osallistui pian kukistettuun sotilaskapinaan ja tuomittiin elinkautisvankeuteen Siperiaan. Monien muiden ylhäisaatelistoon kuuluneiden upseerinvaimojen tavoin myös ranskalaissyntyinen Sophie Ozarev seuraa aviomiestään Siperiaan, vaikka avioliitto on juuri silloin pahassa kriisivaiheessa. Jälkisanassaan Troyat kertoo halunneensa totuudenmukaisesti kuvata, millaista näiden vankien ja heidän perheittensä elämä oli Tšitan ja Petrovskin vankiloissa, koska hänen mielestään heidän kärsimyksiään on tarpeettomastikin liioiteltu sankarilegendojen luomiseksi. Vankien perhekuntien elämä on näinkin kuvattuna kyllin ahdistavaa ja kurjaa, mutta samalla siihen sisältyy lievittäviä inhimillisiä piirteitä, hyvää tahtoa, yhteenkuuluvuutta ja leirin komendantin isällisen hyvänsuopuuden ilmauksia. Troyat on täyteläinen ja juonen toiminnallisuuden taiten varteenotettava kertoja, jonka myötä on helppo eläytyä kulloinkin kuvattuun.
Yli aron käy tuuli.
Suomennoksena näköjään kolmanteen painokseen päässeen "Tsaarin luutnantin" jatkoteos alkaa ns. dekabristikapinasta v. 1825, jolloin tsaarin armeijan luutnantti Ozarev muiden samoin ajattelevien upseerien kanssa osallistui pian kukistettuun sotilaskapinaan ja tuomittiin elinkautisvankeuteen Siperiaan. Monien muiden ylhäisaatelistoon kuuluneiden upseerinvaimojen tavoin myös ranskalaissyntyinen Sophie Ozarev seuraa aviomiestään Siperiaan, vaikka avioliitto on juuri silloin pahassa kriisivaiheessa. Jälkisanassaan Troyat kertoo halunneensa totuudenmukaisesti kuvata, millaista näiden vankien ja heidän perheittensä elämä oli Tšitan ja Petrovskin vankiloissa, koska hänen mielestään heidän kärsimyksiään on tarpeettomastikin liioiteltu sankarilegendojen luomiseksi. Vankien perhekuntien elämä on näinkin kuvattuna kyllin ahdistavaa ja kurjaa, mutta samalla siihen sisältyy lievittäviä inhimillisiä piirteitä, hyvää tahtoa, yhteenkuuluvuutta ja leirin komendantin isällisen hyvänsuopuuden ilmauksia. Troyat on täyteläinen ja juonen toiminnallisuuden taiten varteenotettava kertoja, jonka myötä on helppo eläytyä kulloinkin kuvattuun.