Fofonoff, Kati-Claudia

Ensimmäinen julkaisuni Nakke Nakuttaja -lehdessä 1959. Aloin lukea paljon heti opittuani lukemaan. Olin hyvä koulussa ainekirjoituksissa. Kirjoitan säännöllisesti aamuisin tai öisin, nykyään pitkää proosaa, kertomuksia, novelleja. Olen aloittanut romaanin kirjoittamista. Kirjoittamisessa haluan välittää tuntemuksia ja elämyksiä, olla tunteiden tulkki sekä koltan- että saamenkielisissä teksteissä.

Lempikirjani on Saint Exupéryn Pikku prinssi, niin kuin runous yleensä. Jean Sibelius on lempisäveltäjäni. Elokuvista vaikea sanoa. Tärkeintä on läheisten hyvinvointi, maailmanrauha, että ihmisillä on mieleisensä työ. Tällä hetkellä tärkeintä on saada kirjoittaa koltaksi ja myöskin suomeksi elämäni loppuun saakka. Koen tärkeäksi kolttakulttuurin säilymisen.

Toivon voivani saavuttaa lukijoiden mielenkiinnon teksteihini. Kun se parasta on ollut, on se työtä ollut.

Elämäkertatietoa

Kati-Claudia Fofonoff s. 08.12.1947 Inarin Akujärvellä, kuoli 12.6.2011 Rovaniemellä. Kolttasaamelainen kirjailija. Fofonoff kirjoittaa sekä koltansaameksi että suomeksi. Hänen teoksiaan on käännetty myös pohjoissaameksi, norjaksi ja islanniksi. Toiminut aiemmin pankkitoimihenkilönä, toimistoapulaisena, puhelunvälittäjänä. Nykyään vapaa kirjailija ja eläkeläinen. Toinen sija SGS:n (Sami Girjecalliid Searvi) antologian Savvon kirjoituksista. Vuoden 1986 Inarilaisteko-palkinto. Kati-Claudia Fofonoff on Saamen kirjailijaliiton SGS:n jäsen. Painettujen teosten ohella kirja-arvostelujan kotiseutulehdissä Pohjoiskaira ja Ylä-Lappi. Harrastuksina lukeminen ja televisio-ohjelmat.

Tekstinäyte

Maa muovattu toisin päin. Runokirja. Runot "Kuoleman kanssa käsi kädessä", sekä Pasifistinen runoni "Ja vieläkin lentää maailma yllä":

Ja vieläkin lentää maailman yllä
äänetön valkoinen kyyhky
uuvuksiin asti väsyneenä..
Ei se löydä versovaa oksaa

jolle istuutua.

Hylättynä
odottaa armon sanoma
sijaansa mailmassa.
Odottaa ihmeen tapahtuvan.
(s.56)

Kuoleman kanssa käsi kädessä.
elämme vielä.
Kansansirpale.
Elämme ja odotamme.

Viimeiseen hengenvetoon saakka
tuulen laulua
rakastamme.
(s.57)