Pasi Harvalan tarina 1

Hannu Salaman uusi romaani on järkyttävää luettavaa. Ellei hän olisi juhannustansseista aikoinaan nostatetun tragifarssin jälkeen yltänyt uransa tähän saakka komeimpaan saavutukseen Siinä näkijä missä tekijä olisi syytä pelätä hänen lopullisesti juuttuneen tuon yli 15 vuotta sitten tapahtuneen prosessin herättämään katkeruuteen. On aavemaista lukea Pasi Harvalan tarinan alkupuolelta sivuja, joilla Salama kertaa ammoisen oikeudenkäynnin yksityiskohtia - aihetta josta tämänhetkisellä lukijatulokkaalla ei kerta kaikkiaan voi olla riittävän selvää kuvaa ja jota esityksen purkauksenomainen kiihko ei liioin valaise. Olen sanonut ennenkin ja toistan painokkaasti, että minun mielestäni Finlandia-sarja, jonka kolmannesta osasta nyt on kysymys, ei ole Salaman harvinaisten kykyjen arvoinen hanke. Paljon hyvää aineistoa ja kokonaisia kiinnostavia jaksoja peittyy edelleen yksityisten kaunojen ja herjojen alle. Jumalanpilkkaoikeudenkäynnin kaltaisesta suuresta, tärkeästä aiheesta ei tämmöisellä menetelmällä saa sanotuksi yhtään mitään, ei liioin kirjallisuutemme eikä poliittisen kulttuurivasemmistomme tilasta. Monet ovat olleet toista mieltä: vika on ehkä itsessäni kun en kykene vastaanottamaan kirjailijan tuskaa ja hämmennystä näin paljaana.