Väisänen, Erkki

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Motto: "Voisi mennä huonomminkin"

Elämäkertatietoa

Asuinpaikka Ilomantsi vuodesta 1970

Perhesuhteet: Naimisissa

Ura:
Yhteiskunnallinen korkeakoulu, sosionomi.
Eläkkeelle 1997 Ilomantsin kunnan sosiaalijohtajan virasta.
Olen syntynyt ahkeran isän ja hyvän äidin poikana savusaunaan. En ole nähnyt nälkää, enkä syönyt tuhlaillen lapsuusaikaan. Salo on minut kasvattanut ja pärjäämään opettanut.

Nuorena jo kirjoittelin sketsejä ja tarinoita, mutta kirjoittamaan ryhdyin vakavammin vasta eläkkeelle jäätyäni.
Kirjallisuutta olen opiskellut kansankorkeakoulussa ja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja lukenut olen aikoinaan aika paljon erilaista kirjallisuutta.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tekstit kokoomateoksissa:
• Lastusia: antologia. Pogostan Pegasos 1999
• Rakastunut pommi: sanansirpaleita. (Toim. Kari Tahvanainen) Pogostan Pegasos 2000
• Oodi Ilomantsille. Pogostan Pegasos 2002

Toimittajana ja mukana teoksessa:
• Kunnan kiemuroissa: kertomuksia Ilomantsin kunnan työpaikoilta vuosilta 1947-2003. Ilomantsin kunta 2007

Koonnut teoksen:
• Kodua hatkat: evakkokertomuksia Ilomantsista 1939-1944. Omakustanne 2009

Pakinoita lehtiin, mm. Huoltaja-lehteen 1974-76.

Tekstinäyte

Tuomon Hilja kierteli kirkonkylän kauppoja ostaakseen perheelleen elintarvikkeita ja muuta toimeentulolle välttämätöntä tavaraa. Hän oli kuullut naapurin emännältä, että Maision kaupassa oli ollut aamulla saatavana hyviä soppaluita. Toiveikkaana hän astui kauppaan ja kysyi myyjältä: ”Teillä kuuluu olevan myytävänä hyviä soppaluita. Minä ostaisin niitä kaksi kiloa.”
”Niin, vaan ku niitä ei oo” myyjä masensi.
”Martiskaisen Lahja oli teiltä ostanut ja kehu, jotta niitä jäi vielä aika paljon.”
”Niin vuan ku niitä ei ennee oo. Loppuvat jo heti yhdeksältä. Itekkii jäin ihan iliman”, myyjä intti.
”Saisinkos mie tään korttiannoksen sokeria?” Hilja yritti.
”Saisit mutta sitäkkää ei oo.”
Hilja koitti vielä onneaan.
”Eikö sitä yhtään löytyisi etes tiskin alta vakiasiakkaille?”
”Valitettavasti sitä ei oo tiskinkkää alla.”
”No onkos sulla tiettoo, millonka sitä tulloo, jotta osaisi olla jo kaupan auvetessa sitä vahtoomassa?”
”Sanosin jos tietäsin mutta nyt sitä ei oo.”
Nyt Hilja jo vähän hermostui.
”Kyllähän se on turha kysyäkkää kun vastaus on kumminnii ei oo, mutta kysyn kuitennii. Tuomo pyys kysymmään, jotta löytyskö teiltä neljätuumasia rautanauloja?”
”Neljätuumasia ei oo, mutta kolmetuumaisia on vielä muutamia kymmeniä kappaleita. Ne saat, jos ne käyvät”, myyjä yllätti.

[Ähkyrävähkyrä. 2006, s. 69]

Lähteitä ja viittauksia

Artikkeliviitteitä Käkönen-tietokannassa