Rummukainen, Otto
Elämäkertatietoa
Asuinpaikka Tohmajärven Värtsilä
Meriitit:
Ukri ry:n Vuoden kynä -palkinto 2010
Meriitit:
Ukri ry:n Vuoden kynä -palkinto 2010
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Tekstit kokoomateoksissa:
Pakinakilpailun satoa. Kirjoittajayhdistys Martva 1975
Kiviviinimalja. Martva 1991
Sinä äänilintuni. Martva 2004
Suomi suomalaisille Suomi : runokilpailun satoa. ntamo 2008
Tietoteoksia:
Värtsilä eilen ja tänään. Omakustanne 1984
Toimittanut teokset:
Niiralan hovi : Värtsilän kuntakeskus. Omakustanne 1990
Värtsilän vaiheilta. Omakustanne 1993
Pakinakilpailun satoa. Kirjoittajayhdistys Martva 1975
Kiviviinimalja. Martva 1991
Sinä äänilintuni. Martva 2004
Suomi suomalaisille Suomi : runokilpailun satoa. ntamo 2008
Tietoteoksia:
Värtsilä eilen ja tänään. Omakustanne 1984
Toimittanut teokset:
Niiralan hovi : Värtsilän kuntakeskus. Omakustanne 1990
Värtsilän vaiheilta. Omakustanne 1993
Tekstinäyte
Tapion mieleen tuli viime pääsiäinen. Hän oli ollut Ansan kotona ja talossa oli ollut muitakin nuoria. Oli leikitty panttileikkejä, vaihdettu ”paria” ja oltu piilostakin. Sitten taloon oli tullut lähinaapurin isännät, vanhempi isäntä Jaakko ja nuori isäntä Viljo. He olivat tulleet hevosella, aisakello oli soinut rytmikkäästi hevosen juostessa. Miehet tulivat pyhävaatteissa ja esiintyivät rempseästi. Nuorten leikit loppuivat ja talon väki alkoi valmistella vieraille kestitystä. Nuorempi isäntä oli selittänyt, että naapurikylässä oli iltamat ja sinne mentäisiin entiseen malliin ”rekiajoihin”.
- Miten se on isäntä, saanko pyytää Ansaa lähtemään meidän hevosen kyytiin?
- Ka eihän kysyvä tieltä eksy!
Tuska oli kouristanut Tapion rintaa, mitä vastaisi Ansa? Kylän rikkain isäntä, oli varmaan suuri kunnia sille tytölle, jota tämä pyysi kyytiinsä! Mitä hän itse voi tytölle tarjota, köyhä ja koulunkäymätön poika. Hänen kotonaan ei ole koskaan ollut hevosta ja hänen kotinsa oli harmaa, puolilaho mökki.
[Valkea ruusu. 1998, s. 30-31]
- Ka eihän kysyvä tieltä eksy!
Tuska oli kouristanut Tapion rintaa, mitä vastaisi Ansa? Kylän rikkain isäntä, oli varmaan suuri kunnia sille tytölle, jota tämä pyysi kyytiinsä! Mitä hän itse voi tytölle tarjota, köyhä ja koulunkäymätön poika. Hänen kotonaan ei ole koskaan ollut hevosta ja hänen kotinsa oli harmaa, puolilaho mökki.
[Valkea ruusu. 1998, s. 30-31]