Salmenniemi, Harry
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
© Mikko Vähäniitty / Siltala
Elämäkertatietoa
Harry Salmenniemi (s. 1983) kuuluu suomalaisen nykykirjallisuuden omaperäisimpiin tekijöihin. Hän on julkaissut kuusi runoteosta: Virrata että, Texas, sakset, Runojä, Kivirivit, Pimeän lehdet ja Yö ja lasi. Lisäksi hän on julkaissut kiitetyt novellikokoelmat Uraanilamppu ja Delfiinimeditaatio. Salmenniemi on toiminut runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana ja runouskustantamo Poesian toimittajana. Hän on valmistunut valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta ja opiskellut myös Roomassa ja Melbournessa. Kirjojensa lisäksi Salmenniemi tunnetaan taiteidenvälisistä yhteistöistään. Hän on saanut lukuisia palkintoja, ja hänen tekstejään on käännetty useille kielille. Salmenniemi elää ja kirjoittaa Jyväskylässä.
(Siltala 2020)
---
Palkinnot:
Tanssiva karhu-palkintoehdokas 2011 (Runojä)
Kalevi Jäntin palkinto 2010
Pikku-Finlandia 2003
(Siltala 2020)
---
Palkinnot:
Tanssiva karhu-palkintoehdokas 2011 (Runojä)
Kalevi Jäntin palkinto 2010
Pikku-Finlandia 2003
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Harry Salmenniemen runoja on julkaistu mm. Nokturno.fissa.
Mukana Runoa! -äänikirjassa, Otava 2008
Mukana Runoa! -äänikirjassa, Otava 2008
Tekstinäyte
apea japanilainen vanhus
yli kilometrin korkuinen
hulppea
valtavan suuri
maailman suurin
täynnä makeisia
todella suuri
hulppea
valtavan hulppea
valtavuudessaan todella hulppea
upea
todellakin mammuttimainen
(Teoksesta Texas, sakset, Otava 2010)
xxiv
niin kuin valkoisen seinän jonka kirkkauteen sitten {jonka loistoon}. Päivän hulluuden valaistessa/
tämän kaiken, muuttuessa yhä ilmenevämmäksi, löytäessä mistä. Rytmin on oltava kireämpi. Rytmin/
on oltava jotakin muuta, on liikuttava mistä pitäisi kiinni, ikään kuin valoa raavitun pinnan läpi, ikään/
kuin timantin läpi näytettynä… Ikään kuin saadessaan uusia muotoja, muuttuessaan, niin kohti kuin/
pitäisi, että ei jaksaisi muuta, ikään kuin ei jaksaisi {ikään kuin yhä toistuvaa kuvioita, ornamenttia/
joka hakeutuu kauemmas}. Parodiana. Pelkkänä kliseenä joka on niin itsestään selvä että sitä on/
korostettava. Ikään kuin muuttuessaan lipuksi jonka kirkkauteen sitten {jonka loistoon, jonka/
kunniaan} parodiallisesti, huvitellen, lennellen, suunnitellen, on;
(Teoksesta Virrata että, Otava 2008)
Lähteitä ja viittauksia