Keskitalo, Vilho

Oli tullut jälleen kevät. Kenttä oli vapautunut sitä peittävästä nietoksesta ja lyhyt nurmi vihersi jo leppoisan auringon sitä lämmittäessä. Maa imi aurinkoa ja lämpöä ahnein siemauksin kuin korvatakseen pitkän talven aikana menettämänsä ihanuuden. Mitä tämä kaikki merkitsikään nuorukaisille, joiden kaikki kaikessa oli jalkapallo! Nyt oli päästy maanteiltä ja metsäpoluilta kentälle harjoittelemaan. Tuolle tutulle ja rakkaalle kentälle, joka ikään kuin viittilöi ja kutsui kokeilemaan pintansa kimmoisuutta. Ah, sitä ensimmäisen potkun voimaa, joka lähetti pallon kihisevänä keränä korkeuksiin. Siinä potkussa kuvastui koko pitkän talven aikaansaaman latautumisen purkautuminen; vihdoinkin päästiin kentälle!