Kaasila, Marjatta

Seuraavana kesänä osallistun Lapin kirjallisuusseuran kiriotuskurssile Sodankyläsä. Sielä mie sain lopullisesti kipinän kiriottamishen. Muistan Haakana Anna-Liisan vetämän runoryhymän, soli toelaki innostava, haastava ja kaikinpuolin mukava. Heti seuraavana vuona ilimesty toinen kira ja siittä son lähteny vauhthin. Häätyy sanua, että tämä kiriotuiaika on olllu ja on eelhenki elämäni parasta ja onnellisinta aikaa. Son tauti, son pakonomanen kiriotustauti, mutta son tauti, joka pittää hengisä! Ja murthela kiriottaminen on ollu mulle alusta asti aivan selevä asia.

Ensimmäinen kiria on ollu vaikuttavin, ihimeteltävin ja puhuttavin, ainaski omasa perhhesä. Soli yllätys aikusile palakheile, varsinki se, että äiti kiriottaa rakhauesta meleko rohkiasti. Hävetti kait minua ittiäki se. Kiriat luettuuhan lapset sanoit kaikki erilaila. Vanhin tyär kysy: - Arvaakko äiti, mistä runosta mie tykkään enniiten? En tietenkhän tienny sitä. Rakhaus on lähelä / son huulila, siittä mie tykkään.

Keskimäinen tyär oli rantumpi, se ihimetteli ja kysy aivan pöllähtänhenä: - Äiti, voiko nämä runot olla sinun omia ajatuksia? Ja tyytyhän se siihen, ko sanoin niitten olevan aivan omia. Nuorin tyttäristä ei sanonu mithän. Aviomiehen arviointia sain oottaa kauon. Olin jo hermostunu aivan, ko en tienny mitä se ajattelleepi. Yöunenki jo menetin. Sitte kysäsin: - Sano hyä ihiminen, mitä sie ajattelet minun kiriasta, ko et puhu mithän, vaikka olet lukenu sen. Siihen se sano: Tuomonenhan sie justhinsa olet niinkö kiriotat. Helepottihan se. Tämmöstä soli aluksi, mutta sen jäläkhen en ole kotijoukoilta pallautetta saanukhan.(syksyllä 2006)

Kiriottaminen on näkemistä, tuntemista ja syämen kautta elämistä. Siksi mie tykkään siittä. Harmittaa vain, että en rohiennu alottaa kiriottamista aikasemmin. Olen monen, monen runokirian tekstit hävittäny ennen ensimmäistä kiriaani, mikä kovasti harmittaa. Kummiski, parempi myöhhän ko ei millonkhan. Olen joka kiriasani tuonu esile rakhauen suuren merkityksen, johonka tietenki itte uskon.

Lempikirjailijoitani: Eeva Kilpi, Eeva-Liisa Manner. Suosikkielokuvani aina vain on: Maa on syntinen laulu. Tärkeintä elämäsä ny on ämminä oleminen kahele lapsenlapsele.
Motto: rakhaus ei tule vähälä miksikhän.