Heikkinen, Tuomo

Kirjailijan muu nimi

Hamppi
Tavallinen Terttu
Tuppu

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Koulutus tai tutkinto

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Teokset

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

näytelmät

Nimi

Tyyppi

näytelmät

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

näytelmät

Elämäkertatietoa

Vanhemmat
pienviljelijä Paavo Heikkinen ja torppari Anna Matilainen

Puoliso
Aino Malinen

Koulutus
Metsäteknikko Kotkan Sahateollisuuskoulu 1959, metsätaloudenopettaja Kurun normaalimetsäopisto 1991

Asuinpaikat
Tervo 1933-1955, Vieremä 1956-57

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Tekstit kokoomateoksissa:

Suomen kansan uusia runoja. (Toim. Paavo Haavikko) Osuuskunta Informaatiokirjakauppa 1984

Perillä etsiessään : runoantologia. (Toim. Ilona Karjalainen ym.) Ukri 1985

Kahdeksan minuuttia aurinkoon : Ukri ry. 35 vuotta. (Toim. Jouko Lehtonen) Ukri 1991

Sydämeni laulu : Suuri runoantologia 3. (Toim. Sinikka Salokorpi) Gummerus 1993

Muu tuotanto:

Suuri määrä pakinoita, reportaaseja, artikkeleita, novelleja ja runoja eri lehdissä, kuten Karjalan Maa, Karjalainen, Metsämies, Metsälehti, Metsäteollisuuden Viesti, Kolmiokirjan lehdet.

Tekstinäyte

Turhuuksien turhuutta? Jos kaikki on turhuutta, niin miksi sitten minä käyn koulua? Ja miksi ihmiset tekevät vaikka mitä töitä? Ja miksi miehet ovat sodassa? Minusta on juhlallista se turhuuksien turhuus. Se kai pitää ottaa jonkinlaisena vertauksena. Vertaukset ja asiat jotka ovat tosia menevät mielessäni sekaisin, en minä niitä käsitä.

Tänään on jo juotu päiväkorvike. Mummo paahtoi rännälissä rukiita ja jauhettuaan ne sekoitti kaupasta tuodun korvikkeen sekaan. Mummo yritti tehdä sokerijauhoista palasokeriakin. Levitti sokerijauhoja paistinpannun pohjalle ja ripotteli sormillaan vettä päälle. Sitten paistinpannu uuniin. Ei se sokeri oikein onnistunut. Ei siitä saanut kauniita paloja, mutta siruja kumminkin, joita minä sain imeksiä. Minua varten mummo kai sitä sokerin tekemistä yrittikin.

Jouluksi täti toi meille kaikenlaista ruokaa ja mökillä oli leivottua vehnästä. Minä onneton tuli ruokia kehuneeksi Tapaninpäivänä naapurissa. Ne muuttuivat ihan kummallisiksi siellä. Yksi nainen yllytti kehumaan vielä enemmän. Läksin äkkiä kotiin, mutta se nainen oli puhunut äidille siitä kehumisesta ja äiti oli mökötillään pitkään. Minun piti luvata etten enää puhuisi sellaisia naapurissa. Alan uskoa ettei mistään saa puhua. Jos puhuu vehnäsestä ja lipeäkalasta niin se on kehumista. Jos puhuu ryssistä ja saksalaisista niin seinilläkin on korvat.

[Seitsemäntoista päivää. Ilias 2001, s. 33-34]