Vuontisjärvi, Elsa

Elsa Vuontisjärven mielestä hänen pääteoksensa on vuonna 1993 julkaistu Proksinvainiot. Tämän kirjan aihe oli ollut hänen mielessään kauan aikaa, ja koska kysymyksessä on historiallinen romaani noin 1700-1800-lukujen taitteesta, myös tietojen kerääminen romaanin ajankohdasta vei oman aikansa. Proksinvainioilla Pöyrisjoen yläjuoksun varrella on joskus ollut kiinteää asutusta ja nämä todelliset tapahtumat ovat romaanin pohjana. Elsa Vuontisjärvi kuuli jo lapsena erilaisia tarinoita Proksinvainion asukkaista ja ne olivat omiaan herättämään kiinnostusta, joka myöhemmin kypsyi kirjoittamiseksi. Vuontisjärvi toteaa, että tämä hänen kirjansa ei ole suinkaan Proksissa aikanaan asuneiden ihmisten elämäntarina sellaisenaan, eikä varsinainen syy kirjan kirjoittamiseen. Kirjassaan hän on ennen kaikkea halunnut kuvata Enontekiön ja yleensä Ylä-Lapin silloista elämää, erästä aikakautta kotiseutunsa historiassa, sekä tietysti Lapin ihmistä ja Lapin luontoa.

Vuontisjärven teosten pääteemana on lähinnä työttömyys. Hän on kuvannut sitä romaanissaan Tie vie Pohjoiseen (1995), kuunnelmissaan Sekatyö mies (1973) ja Kahden maan kansalaiset (1979) sekä pienoisnäytelmässään Kotiinpaluu (1982). Myös Lapin historia eri aikakausina on ollut lähellä Elsa Vuontisjärven sydäntä ja on edelleenkin. Tästä ovat esimerkkinä näytelmä Pirkkalaisen tytär (1980-81) ja romaani Proksinvainiot. Ylipäätään Elsa Vuontisjärvi haluaa kuvata ja tarkastella teoksissaan Lapin ihmistä ja luontoa.

Elsa Vuontisjärvi on harrastanut kirjoittamista eri muodoissa nuoresta lähtien ja hänelle on tullut siitä elämäntapa. Naisena ja perheenemäntänä on aina ollut kysymys kirjoittamiseen liittyvästä ajankäytöstä, varsinkin siihen aikaan, kun lapset olivat pieniä, hän kuitenkin toteaa. Tekemistä on aina ollut enemmän kuin on ehtinyt tehdä. Merkittävää Elsa Vuontisjärven kirjailijatyötä ajatellen on se, että hän asuu Enontekiöllä, Ylä-Lapissa. Sieltä hän on ollut poissa vain lyhyitä jaksoja. Hänen mielestään ympäristö on kirjoittajan kannalta kuitenkin uskomattoman rikas; onhan siellä rinnakkain kaksi kulttuuria, suomalainen ja saamelainen. Lisäksi vuorovaikutus naapurivaltioiden, niin Norjan kuin Ruotsinkin kanssa, on aina ollut vilkasta ja antoisaa.

Elsa Vuontisjärvi on myös sitä mieltä, että Lapissa on kautta historian tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin. Aina on ollut menossa ikään kuin käymistila. Kun piispat aikoinaan himoitsivat lohta, ovat vain kohteet tänä päivänä muuttuneet. Vallankäytön halu ja hyötymistarkoitus ovat pysyneet samana. Tätä vallankäyttäjien kiinnostusta Lappia kohtaan, on Elsa Vuontisjärvi tarkastellut erityisesti näytelmässään Pirkkalaisen tytär.