Takala, Eeva

Kirjailijantyöstä

"Ensimmäistä kirjallista työtäni en voi muistaa; kai se on jokin lehtikirjoitus ollut. Runoja kirjoittelin jo kouluaikoina, kuten harvakseltaan läpi elämäni. En ole koskaan "ryhtynyt" kirjailijaksi, paremminkin luiskahdin lastenkirjojen tekemiseen kuvitustöitteni kautta.

Runoni ovat syntyneet hitaasti ja pitkin välein, käyneet läpi melkoisen muutosprosessin ja monet lopulta lyhentyneet aforismin tyylisiksi. Ne ovat elämänkokemusten - vaikeittenkin - kiteyttämiä ajatuksia eivätkä välttämättä naurata. Mutta silti niillä ja lastenkirjoillani on - tai haluan olevan - yhteinen peruselementti: toivo. Kaiken pohjalla on aina ilo, ja toki haluaisin sen näkyvän enemmän. Edelleen olen samaa mieltä kuin ensimmäisen runokokoelmani ilmestymisen aikoihin:

Ei mitään niin saavutettua,
että sen omistaisin,
ei mitään niin menetettyä,
että en saisi takaisin.
Vain näkeminen
vaatii aikaa.

Runoissani haluan mieluummin ladata sanoihin merkitystä kuin maalata sanoilla - ehkä siksi että maalaan siveltimellä. Tosin olen viime aikoina alkanut etsiä tietoisemmin myös sanojen maisemia: olen suoltanut suorasanaista tekstiä ja ihmetellyt sen kääntyilyä, se kun ei suostu lokeroihin.
Kirjoittamiseni on siirtymässä uuteen vaiheeseen samoin kuin koko elämäni eläkkeelle jäämisen myötä."

Omakohtaisia

"Rakennan kaiken tuotantoni pohjalle, jota ilman en itse jaksaisi elää. Se pohja on Jumalan hyvyys.
Ajattelen, että sellaisen perustan on pakko jostain pilkistää, vaikka en sitä sormella osoittaisi. Uskonnollisen kokemisen pitää olla yhtä hyväksytty aihe kuin mikä muu tahansa, muutoinhan olemme perin suvaitsemattomia.

Luen paljon; lieneekö olemassakaan kirjoittajaa, joka ei lukisi. Mielikirjailijaani en osaa nimetä, mutta yleensä ilahdun, jos hyvässä kirjassa tunnen myös taivastuulen. Mielimusiikkini vaihtelee tunnelmien mukaan, mutta juhlakansan veisuuta mahtavampaa ei avaran taivaan alla ole.

Tärkeintä elämässä? Mitä enemmän Jumalan suunnitelma saa elämässäni toteutua, sitä onnellisempaa sekä minulle että kaikille jotka kohtaan. Perhettä ei minulle annetussa maailmassa mikään voita. Tärkeitä ovat myös kaikki muut ihmiset, jokainen.Maailman kaikkien ongelmien ja kaiken hädän ulkopuolelle olisi helppo rakentaa oma linnake ja laulaa oma tuutulaulu. Riittääkö ikä sen oppimiseen, että yksikin ihminen voi tehdä jotain?

Tärkeä voimavarani on luonto: joki ikkunani alla, pihakoivut, lakeuden pellot, taivaan kaari kaiken yllä."

Kotomaakunnasta

"Juuriltani olen keskipohjalainen. Hyvä niin, sillä risteyskohdasta näkee paljon."