Salmela, Aki
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Tammi
Elämäkertatietoa
Aki Salmela (s. 1976) on helsinkiläinen runoilija ja kääntäjä. Salmelan esikokoiskokoelma Sanomattomia lehtiä ilmestyi vuonna 2004. Hänen runojaan ja käännöksiään on julkaistu myös mm. Tuli&Savussa, Parnassossa ja Nuoressa Voimassa. Salmela on opiskellut mm. Kriittisessä korkeakoulussa ja Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa.
Lukukeskus
Lukukeskus
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Runouden vuosikirja 2006 MotMot – Nauru (toim. yhdessä Eino Santasen kanssa), WSOY 2007
Word in Progress, ntamo 2007
Word in Progress, ntamo 2007
Tekstinäyte
ELEGIA
Naurava lapsi sulkeutuu munankuoreen./
Muna sulkeutuu melonin sisään./
Meloni vierähtää lääkemurskaimeen./
Paikalle tulee luuranko./
Luuranko murskaa melonin, joka muuttuu radioksi./
Radio alkaa soittaa marssimusiikkia./
Joukko tinasotilaita marssii paikalle./
Luuranko lentää sateenvarjolla ulos kuvasta./
Tinasotilaat muuttuvat ballerinoiksi./
Ballerinat lipuvat edestakaisin hankalissa asennoissa./
Alkaa sataa./
Ballerinat muuttuvat paperimassaksi, josta muotoutuu miehen pää./
Miehen päästä tulee tiheä pötköllinen kirjaimia./
Kirjaimista muodostuu sanoja./
Sanoista muodostuu lause./
Lause tiivistyy palloksi, joka pomppaa ulos kuvasta./
Etäisyydestä tulee mies, joka työntää lastenvaunuja./
Lastenvaunuista vierähtää ulos meloni./
Meloni halkeaa ja sen sisällä on muna./
Munankuori halkeaa ja naurava lapsi konttaa ulos./
Luuranko vilkuttaa lapsen molemmista silmistä.
(Teoksesta Sanomattomia lehtiä, Tammi 2004)
REUNALLA
Askel askeleelta kaikki on toisin, katso vaikka:
kaupunki nielee valonsa kuin kulhollisen kirsikoita
vaivaitumatta sylkemään edes kiviä ulos.
Viimein on lohdullisen pimeää, ei edes tähtiä taivaalla,
niin ettei ole muita suuntia kuin ylös tai alas.
Juuri nyt tulee kulkea kapealla kielekkeellä,
horjahdella valmiiksi annetun koreografian tahtiin,
vaikkei kukaan ole näkemässä. Ja juuri siksi,
vain liike liikkeen vuoksi. Viimein syttyvän valon luode
pyyhkäisee meidät reunalta alas. Se on kaunista
vielä joitain viimeisiä sekunteja; voit vikuttaa
yksitoista kerrosta ikkunoista sisään:
tavataan taas, jonkin toisen yön alla.
(Teoksesta Leikitään kotia, Tammi 2005)
TYHJYYDEN YMPÄRILLÄ
Juuri nyt en tahtoisi olla kukaan. Suljen silmäni ja annat kehon tehdä
niin kuin se parhaaksi katsoo. Niinpä se vain on ja hengittää omaan
harkittuun tapaansa, hengittää ja täyttyy aistien hiljaisesta humi-
nasta. Aistit eivät pidä hetkenkään taukoa. Kun en aisti maailmasta
mitään, kehoni taustakohina täyttää minut. Kun keskityn tarkoin,
voin tuntea veren virtaavan suoniani pitkin, elimistön liikahdukset,
ruuansulatuksen hitaan pyörteen. Kun keskityn tarkoin, voin kuulla
hiljaisen huminan korvieni metsissä. Suussani on pehmeä metalli-
nen maku; silmieni pimeys on täynnä vaimeiden värien kohinaa;
nenässäni on haistamisen tuoksu. Aistieni valppaus on tyhjyyden
ympärillä.
(Teoksesta Tyhjyyden ympärillä, Tammi 2008)
Tinasotilaat muuttuvat ballerinoiksi./
Ballerinat lipuvat edestakaisin hankalissa asennoissa./
Alkaa sataa./
Ballerinat muuttuvat paperimassaksi, josta muotoutuu miehen pää./
Miehen päästä tulee tiheä pötköllinen kirjaimia./
Kirjaimista muodostuu sanoja./
Sanoista muodostuu lause./
Lause tiivistyy palloksi, joka pomppaa ulos kuvasta./
Etäisyydestä tulee mies, joka työntää lastenvaunuja./
Lastenvaunuista vierähtää ulos meloni./
Meloni halkeaa ja sen sisällä on muna./
Munankuori halkeaa ja naurava lapsi konttaa ulos./
Luuranko vilkuttaa lapsen molemmista silmistä.
(Teoksesta Sanomattomia lehtiä, Tammi 2004)
REUNALLA
Askel askeleelta kaikki on toisin, katso vaikka:
kaupunki nielee valonsa kuin kulhollisen kirsikoita
vaivaitumatta sylkemään edes kiviä ulos.
Viimein on lohdullisen pimeää, ei edes tähtiä taivaalla,
niin ettei ole muita suuntia kuin ylös tai alas.
Juuri nyt tulee kulkea kapealla kielekkeellä,
horjahdella valmiiksi annetun koreografian tahtiin,
vaikkei kukaan ole näkemässä. Ja juuri siksi,
vain liike liikkeen vuoksi. Viimein syttyvän valon luode
pyyhkäisee meidät reunalta alas. Se on kaunista
vielä joitain viimeisiä sekunteja; voit vikuttaa
yksitoista kerrosta ikkunoista sisään:
tavataan taas, jonkin toisen yön alla.
(Teoksesta Leikitään kotia, Tammi 2005)
TYHJYYDEN YMPÄRILLÄ
Juuri nyt en tahtoisi olla kukaan. Suljen silmäni ja annat kehon tehdä
niin kuin se parhaaksi katsoo. Niinpä se vain on ja hengittää omaan
harkittuun tapaansa, hengittää ja täyttyy aistien hiljaisesta humi-
nasta. Aistit eivät pidä hetkenkään taukoa. Kun en aisti maailmasta
mitään, kehoni taustakohina täyttää minut. Kun keskityn tarkoin,
voin tuntea veren virtaavan suoniani pitkin, elimistön liikahdukset,
ruuansulatuksen hitaan pyörteen. Kun keskityn tarkoin, voin kuulla
hiljaisen huminan korvieni metsissä. Suussani on pehmeä metalli-
nen maku; silmieni pimeys on täynnä vaimeiden värien kohinaa;
nenässäni on haistamisen tuoksu. Aistieni valppaus on tyhjyyden
ympärillä.
(Teoksesta Tyhjyyden ympärillä, Tammi 2008)
Lähteitä ja viittauksia