Seppälä, Arto
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: WSOY
Elämäkertatietoa
- Arto Seppälä on viisas ja paljon maailmaa nähnyt mies. Eikä vain nähnyt niin kuin ihmiset näkevät vaan elänyt. Niin kuin hän itse sanoo: "Näytelmäkirjailijan ihanuus ja kurjuus; on elettävä monen ihmisen elämä ja kieli." (AL 15.7.1992, Risto Ahti)
synt. 5.11.1936 Ulvilassa
synt. 5.11.1936 Ulvilassa
asuu Tampereella
päätoiminen kirjailija
toimittaja 1959-1967
kulttuuritoimittaja 1967-1987
opintoja Tampereen yliopiston draamastudiossa 1974-1975
Tampereen teatterin tiedottaja 1977-1978
Hämeen läänin ohjaava läänintaiteilija 1987
ohjaajan assistentti Tampereen Työväen Teatterissa 1987
sivutoimet: opetustehtäviä mm. Kriittisessä korkeakoulussa ja Oriveden opistossa, Tampereen yliopiston draamastudiossa
luottamustehtäviä: Suomen näytelmäkirjailijaliiton pj. 1987-96
Suomen kirjailijaliiton johtokunta 1987-95
Väinö Linna -seuran hallitus 1982-
Kriittisen korkeakoulun johtokunta 1998-2001
Arto Paasilinna -seuran hallitus perustajajäseniä 1998-2004, 2009-
Arkadia-seuran johtokunta 1999-
Valtion kirjallisuustoimikunnan varapuheenjohtaja 1998-2000 jäsen 2004-2006 ja puheenjohtaja 2007-2009
Taiteen keskustoimikunnan jäsen 2007-2009
palkinnot: Porin kaupungin kirjallisuuspalkinto 1962
Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkintoja 1974, 1982, 1990, 1992, 1995, 1999
Tampereen teatterikesän palkinto 1975
Valtion tiedonjulkistamispalkinto (työryhmä) 1977
Valtion kirjallisuuspalkinto 1979
Valtion taiteilijaeläke 1997
Nortamo-palkinto 2004
Samuli Paronen -palkinto 2010
Manuscript 63:n kunniajäsen
Tampereen aforismiyhdistyksen kunniajäsen 2011
Suomen Harrastajateatteriliiton kultainen tunnustusmerkki 2011
harrastukset: metsät ja meri, taidegrafiikan keräily, kävely
Arto Seppälä on tamperelainen näytelmä- ja romaanikirjailija, aforistikko ja esseisti. Hän on kirjoittanut myös nuortenromaaneja, lastennäytelmiä ja kuunnelmia.
Arto Seppälä sai vuoden 2010 Samuli Paronen -palkinnon ansioistaan aforistiikan alalla. Seppälä on julkaissut kolme aforismikokoelmaa: Aika on oravanhammas (1992), Unet kuin rakkaus (1999) ja Sateenkaari (2005).
Palkinnon perustelut: "Arto Seppälä on kolmella aforismikokoelmallaan noussut keskeisten suomalaisten nykyaforistikkojen joukkoon. Tärkeitä aiheita hänen tuotannossaan ovat muun muassa lapset, kasvatus, rakkaus, metsä, meri, Suomi ja suomalaiset.
Seppälä näkee elämän nurjan puolen, karmeudetkin, mutta ei kadota uskoaan ihmisen mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteen, olipa kyse yksilöstä, kansakunnasta tai maailmasta. Itse koettu on vahvasti läsnä muun muassa Seppälän lapsi- ja luontoaiheisissa aforismeissa.
Seppälän kieli on taitavaa ja hallittua, hän on ilmaisussaan kyennyt yhdistämään tiiviyden ja ilmavuuden. Usein mukana on myös pilkahdus huumoria. Oman aforistiikkansa ohella hän on toiminut aforismin opettajana useilla kursseilla ja luovan kirjoittamisen oppaan sivuilla sekä alustajana. Seppälä uskoo aforismeissaan kielen ja kirjallisuuden voimaan. Hänen tuotantonsa on tämän voiman vaikuttava osoitus." (Suomen aforismiyhdistys 23.5.2010)
Arto Seppälä kertoo, että kirjoittaminen alkoi lapsuuden harrastuksesta. Itselleen merkittäviä kirjailijoita hän mainitsee Pentti Haanpään, Antti Hyryn, Martti Joenpolven, Maria Jotunin ja Mirkka Rekolan.
Seppälän esikoisromaani oli v. 1961 ilmestynyt humoristinen maaseudun kuvaus Kukkopojat. Vuonna 1969 ilmestyi nuortenromaani Minäminä ja Koistinen. Kirja kertoo aikuistuvien nuorten maailmasta ja sai hyvän vastaanoton: "Seppälä kirjoittaa luontevasti, sangen uskottavasti. -- Kaiken kaikkiaan kirja on tuore, viehättävä, sujuvasti rakennettu kertomus murrosikäisyydestä ja sen ongelmista ja sitä seuraavasta ihmiseksi valmistumisesta." (KL 17.12.1969, Aila Huttunen)
Pienoisromaani Pohjantähti on aina pohjoisessa ilmestyi vuonna 1974 ja sitä on esitetty myös monologinäytelmänä nimellä Pruuno Karppisen sota ja rauha. Pruuno Karppinen on ollut talvisodassa ja siellä saatujen vaikeiden kokemusten takia jäänyt jatkosodasta käpykaartiin. Pruuno päätyy vankilaan ja sodan loputtua takaisin kotikyläänsä. Hän joutuu yhteisönsä painostamaksi ja sen ulkopuolelle. "Arto Seppälä kirjoittaa maalailematta, hän esittää asiansa melkeinpä karusti: tarinalla on selkeät ääriviivat, niitten sisällä eräitä vaikuttavia yksityiskohtia. Siinä yksilö ja normit vastakkain, taipumaton mies kuin suolla kasvava yksinäinen mänty. Lyhyt, ytimekäs romaani." (Kaleva 18.12.1974, Rauni Kivilinna)
Arto Seppälä sai Valtion kirjallisuuspalkinnon v. 1979 nuortenromaanistaan Kättä päälle, Vasco da Gama.
Seppälän tunnetuin näytelmä on Viisi naista kappelissa, joka sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 1979. Sitä on esitetty n. 70 suomalaisella näyttämöllä ja se on käännetty noin kymmenelle kielelle, viimeksi tataariksi ja slovakiaksi. Se on ensimmäinen ammattiteatterivoimin esitetty suomalainen näytelmä off-Broadwaylla.
Arto Seppälän aforismikokoelmat Aika on oravanhammas (1992) ja Unet kuin rakkaus (1999) saivat hyvän vastaanoton.
"V. A. Koskenniemi piti aforismia varttuneemman ikäkauden kirjallisuudenlajina. Oikeaksi hänen koetellun väitteensä todistaa myös Arto Seppälä julkaisemalla ensimmäisen aforismikokoelmansa Aika on oravanhammas 55-vuotiaana. Lauseiden muotoilussa ei sitten olekaan paljon hapuilua: ajatukset tiivistyvät hallitusti ja tarkasti." (HS 15.7.1992, Tero Liukkonen)
Meren veljet -näytelmässä (1984) on samaa tematiikkaa kuin Seppälän v. 1995 ilmestyneessä, lyhyistä monologeista koostuvassa teoksessaan Selkeemmille vesille (1995). Teoksissa puhutaan saaristomme ihmisistä, kalastajista, katoavasta elämänmuodosta, muutoksesta. "Seppälä on onnistunut pelkistyksessään ja leikkauksessaan, ja irrallisista episodeista kasvaa isompi kertomus. -- Seppälä on kirjoittanut suoria sanoja suoraselkäisistä miehistä." (HS 14.9.1995, Tero Liukkonen)
Markku Huotari toteaa arviossaan: "Seppälän kerronta on sillä tavalla herkkää, että hän kuuntelee kertojansa luonteenomaista ääntä ja samalla rakentaa siitä teoksen vakuuttavan maailman." (AL 27.12.1995, Markku Huotari)
päätoiminen kirjailija
toimittaja 1959-1967
kulttuuritoimittaja 1967-1987
opintoja Tampereen yliopiston draamastudiossa 1974-1975
Tampereen teatterin tiedottaja 1977-1978
Hämeen läänin ohjaava läänintaiteilija 1987
ohjaajan assistentti Tampereen Työväen Teatterissa 1987
sivutoimet: opetustehtäviä mm. Kriittisessä korkeakoulussa ja Oriveden opistossa, Tampereen yliopiston draamastudiossa
luottamustehtäviä: Suomen näytelmäkirjailijaliiton pj. 1987-96
Suomen kirjailijaliiton johtokunta 1987-95
Väinö Linna -seuran hallitus 1982-
Kriittisen korkeakoulun johtokunta 1998-2001
Arto Paasilinna -seuran hallitus perustajajäseniä 1998-2004, 2009-
Arkadia-seuran johtokunta 1999-
Valtion kirjallisuustoimikunnan varapuheenjohtaja 1998-2000 jäsen 2004-2006 ja puheenjohtaja 2007-2009
Taiteen keskustoimikunnan jäsen 2007-2009
palkinnot: Porin kaupungin kirjallisuuspalkinto 1962
Tampereen kaupungin luovan kirjallisen työn palkintoja 1974, 1982, 1990, 1992, 1995, 1999
Tampereen teatterikesän palkinto 1975
Valtion tiedonjulkistamispalkinto (työryhmä) 1977
Valtion kirjallisuuspalkinto 1979
Valtion taiteilijaeläke 1997
Nortamo-palkinto 2004
Samuli Paronen -palkinto 2010
Manuscript 63:n kunniajäsen
Tampereen aforismiyhdistyksen kunniajäsen 2011
Suomen Harrastajateatteriliiton kultainen tunnustusmerkki 2011
harrastukset: metsät ja meri, taidegrafiikan keräily, kävely
Arto Seppälä on tamperelainen näytelmä- ja romaanikirjailija, aforistikko ja esseisti. Hän on kirjoittanut myös nuortenromaaneja, lastennäytelmiä ja kuunnelmia.
Arto Seppälä sai vuoden 2010 Samuli Paronen -palkinnon ansioistaan aforistiikan alalla. Seppälä on julkaissut kolme aforismikokoelmaa: Aika on oravanhammas (1992), Unet kuin rakkaus (1999) ja Sateenkaari (2005).
Palkinnon perustelut: "Arto Seppälä on kolmella aforismikokoelmallaan noussut keskeisten suomalaisten nykyaforistikkojen joukkoon. Tärkeitä aiheita hänen tuotannossaan ovat muun muassa lapset, kasvatus, rakkaus, metsä, meri, Suomi ja suomalaiset.
Seppälä näkee elämän nurjan puolen, karmeudetkin, mutta ei kadota uskoaan ihmisen mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteen, olipa kyse yksilöstä, kansakunnasta tai maailmasta. Itse koettu on vahvasti läsnä muun muassa Seppälän lapsi- ja luontoaiheisissa aforismeissa.
Seppälän kieli on taitavaa ja hallittua, hän on ilmaisussaan kyennyt yhdistämään tiiviyden ja ilmavuuden. Usein mukana on myös pilkahdus huumoria. Oman aforistiikkansa ohella hän on toiminut aforismin opettajana useilla kursseilla ja luovan kirjoittamisen oppaan sivuilla sekä alustajana. Seppälä uskoo aforismeissaan kielen ja kirjallisuuden voimaan. Hänen tuotantonsa on tämän voiman vaikuttava osoitus." (Suomen aforismiyhdistys 23.5.2010)
Arto Seppälä kertoo, että kirjoittaminen alkoi lapsuuden harrastuksesta. Itselleen merkittäviä kirjailijoita hän mainitsee Pentti Haanpään, Antti Hyryn, Martti Joenpolven, Maria Jotunin ja Mirkka Rekolan.
Seppälän esikoisromaani oli v. 1961 ilmestynyt humoristinen maaseudun kuvaus Kukkopojat. Vuonna 1969 ilmestyi nuortenromaani Minäminä ja Koistinen. Kirja kertoo aikuistuvien nuorten maailmasta ja sai hyvän vastaanoton: "Seppälä kirjoittaa luontevasti, sangen uskottavasti. -- Kaiken kaikkiaan kirja on tuore, viehättävä, sujuvasti rakennettu kertomus murrosikäisyydestä ja sen ongelmista ja sitä seuraavasta ihmiseksi valmistumisesta." (KL 17.12.1969, Aila Huttunen)
Pienoisromaani Pohjantähti on aina pohjoisessa ilmestyi vuonna 1974 ja sitä on esitetty myös monologinäytelmänä nimellä Pruuno Karppisen sota ja rauha. Pruuno Karppinen on ollut talvisodassa ja siellä saatujen vaikeiden kokemusten takia jäänyt jatkosodasta käpykaartiin. Pruuno päätyy vankilaan ja sodan loputtua takaisin kotikyläänsä. Hän joutuu yhteisönsä painostamaksi ja sen ulkopuolelle. "Arto Seppälä kirjoittaa maalailematta, hän esittää asiansa melkeinpä karusti: tarinalla on selkeät ääriviivat, niitten sisällä eräitä vaikuttavia yksityiskohtia. Siinä yksilö ja normit vastakkain, taipumaton mies kuin suolla kasvava yksinäinen mänty. Lyhyt, ytimekäs romaani." (Kaleva 18.12.1974, Rauni Kivilinna)
Arto Seppälä sai Valtion kirjallisuuspalkinnon v. 1979 nuortenromaanistaan Kättä päälle, Vasco da Gama.
Seppälän tunnetuin näytelmä on Viisi naista kappelissa, joka sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 1979. Sitä on esitetty n. 70 suomalaisella näyttämöllä ja se on käännetty noin kymmenelle kielelle, viimeksi tataariksi ja slovakiaksi. Se on ensimmäinen ammattiteatterivoimin esitetty suomalainen näytelmä off-Broadwaylla.
Arto Seppälän aforismikokoelmat Aika on oravanhammas (1992) ja Unet kuin rakkaus (1999) saivat hyvän vastaanoton.
"V. A. Koskenniemi piti aforismia varttuneemman ikäkauden kirjallisuudenlajina. Oikeaksi hänen koetellun väitteensä todistaa myös Arto Seppälä julkaisemalla ensimmäisen aforismikokoelmansa Aika on oravanhammas 55-vuotiaana. Lauseiden muotoilussa ei sitten olekaan paljon hapuilua: ajatukset tiivistyvät hallitusti ja tarkasti." (HS 15.7.1992, Tero Liukkonen)
Meren veljet -näytelmässä (1984) on samaa tematiikkaa kuin Seppälän v. 1995 ilmestyneessä, lyhyistä monologeista koostuvassa teoksessaan Selkeemmille vesille (1995). Teoksissa puhutaan saaristomme ihmisistä, kalastajista, katoavasta elämänmuodosta, muutoksesta. "Seppälä on onnistunut pelkistyksessään ja leikkauksessaan, ja irrallisista episodeista kasvaa isompi kertomus. -- Seppälä on kirjoittanut suoria sanoja suoraselkäisistä miehistä." (HS 14.9.1995, Tero Liukkonen)
Markku Huotari toteaa arviossaan: "Seppälän kerronta on sillä tavalla herkkää, että hän kuuntelee kertojansa luonteenomaista ääntä ja samalla rakentaa siitä teoksen vakuuttavan maailman." (AL 27.12.1995, Markku Huotari)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Arto Seppälän tuotanto
Romaanit, lyhytproosa:
Kukkopojat (1961)
Minäminä ja Koistinen, nuortenromaani (1969)
Pohjantähti on aina pohjoisessa (1974)
Kättä päälle, Vasco da Gama, nuortenromaani (1978), kuunnelmana (1986)
Viisi naista kappelissa, lyhytproosaa (1981)
Selkeemmille vesille (1995)
Essee- ja aforismikokoelmat:
Mitä Waltari vastasi : kirjoituksia kirjoista, kirjailijoista, kirjallisuudesta, kirjoittamisesta (esseitä 1989)
Aika on oravanhammas, aforismeja (1992)
Unet kuin rakkaus, aforismeja (1999)
Sateenkaari : mietelmiä, mielentiloja, luontokuvia ja tokaisuja (2005)
Näytelmät, dramatisoinnit:
Pruuno Karppisen sota ja rauha, myös tv-näytelmänä (1975)
Viisi naista kappelissa (1979), kuunnelmana (1996)
Naisen elämää (1982)
Elämättä jäänyt elämä, myös tv-näytelmänä (1983)
Meren veljet (1984)
Ruusuja Kaarinalle (1985)
Neito karhun kämmenellä, yhdessä Aulis Aarnion ja Aapo Junkolan kanssa (2001)
Sähköä, sanoi Lönruutti, yhdessä Taina Teerialhon kanssa (2002);
ilm. painettuna nimellä Elias ja Samuel sanojen takana (2002)
Kuusijuhla: joulunäytelmiä kouluille, yhdessä Markku Hattulan kanssa (2003)
Valkeat joutsenet ja mustat (2006)
Neljä tv-pienoisnäytelmää Veikko Huovisen novelleista (Potkukelkka ja patiini, Viinankätkijä, Rauhanjuna, Erään murhan motiivit) (1985)
Moreeni, dramatisointi Lauri Viidan romaanista (1986)
Kosken korvalla, kabaree Jorma Kairimon ja Kalevi Kalemaan kanssa (1986)
Leveäharteinen kaupunki, Viljo Kajavan tuotannosta (1987)
Musta rakkaus, Väinö Linnan romaanin dramatisointi (1988)
Kuninkaan kujanjuoksu (1990)
Muistumia, Lauri Viidan elämän ja tuotannon pohjalta (1990)
Pallo, lasten tv-näytelmä (1990)
Päivänkukka : kertomus F. A. Juseliuksesta ja Akseli Gallén-Kallelasta sekä Porin mausoleumin rakentamisesta (1992)
Syytettynä insestistä eli Sammakko on sammakko, yhdessä Aapo Junkolan kanssa (1994);
ilm. painettuna nimellä Sammakko on sammakko ; Peipposten kutsu ; Pimeys (2000)
Kostianvirta, dramatisointi Aulis Aarnion romaanista Kostian pappi (1996)
Pietarin silmänkääntäjä (1999)
Kolmas nainen (1999)
Siltalan perhtoori (dramatisointi ; 2004)
Hormonit hallitsevat (Armas J. Pulla ; dramatisointi 2008)
Ihmisten puheet (Veikko Huovinen ; dramatisointi 2009)
Tv-näytelmäsarja lapsille: Karvakuonot vesillä 1-7 (1981), Karvakuonot automatkalla 1-6 (1983), Karvakuonot kärryillä 1-3 (1986), Karvakuonot ja järvihirviö 1-4 (1989), Karvakuonot laineilla 1-3 (1990), Karvakuonojen jouluakkuna 1-24 (1997)
Kuunnelmat:
Kättä päälle, Vasco da Gama (1986)
Runebergin päivänä 1918 (1988)
Aviopuolisot, F. E. Sillanpään novellin pohjalta (1988)
Miehen mieli on kirveensilmä (1989)
Jäljet sulan reunalla (1990)
Merivettä paatin alla 1-26, kuunnelma (1995-)
Viisi naista kappelissa, kuunnelma (1996)
Viisi naista kappelissa, äänikirja (1997)
Valkeat joutsenet ja mustat, kuunnelma (1998)
Muuta tuotantoa:
Krapula, raporttikirja (1970)
Ajatus on hiirihaukka, Veikko Huovinen, humoristi (elämäkerta 1975)
Video-käsikirjoitus: kirjailija Veikko Huovinen (1988)
Sanasi sun : luovan kirjoittamisen opas ja lukemisto (yhdessä Markku Hattulan kanssa, 2006)
Esikoiskirjailija kohtaa kirjailijan : Pentinkulman esikoiskirjailijaseminaari 20 vuotta / toim. Jussi Ojajärvi (2006)
Koti, kenttä ja kasarmi : kirjeitä armeijasta kotiväelle 1958-1959 (2009)
Naurun vuoksi 2010 : sketsejä arkeen ja juhlaan / Markku Hattula, Arto Seppälä (2010)
Osallistumisia antologioihin ja kokoomateoksiin, toimitetut teokset:
Reportaasi ja fiktio - kaksi rakastajaa, teoksessa Luova sana ja yhteiskunta : esseitä ja puheenvuoroja / toim. Jorma Kannila (1973)
Ensi-iltakatsojan vuosikymmenet, teoksessa Tampereen teatterin aikamerkkejä 1904-1979 / julkaisutoimikunta Lauri Santamäki et al. (Tampereen teatteri 1979)
Herkät syrjähypyt : proosakirjailijat ja runot, antologia (1980)
Sanojen portille lyhyesti, novelliantologia (1986)
Proosaa, runoja, paljon puhetta, teoksessa Sanojen sirkus : kirjailijat kohtaavat Pentinkulmalla / toim. Helena Sinervo (1996)
Suon syvä syli, toim. (1999)
Ystäväni ja huonetoverini, teoksessa Laulujen lumossa : kirjallisuudentutkijoiden ja kirjailijoiden seireenilauluja prof. Yrjö Varpiolle hänen 60-vuotispäivänään 7.11.1999 / toim. Yrjö Hosiaisluoma (1999)
Käännökset:
Pet zen v kapli : vzpominka na drahéno muze : hra o dvou dejstvich. - Praha, 1985.
(Viisi naista kappelissa - tšekiksi, proosaan kääntänyt Jan Peter Velkoborsky ja näytelmäksi Helena Lehecková)
Öt nö a ravatalnál. - Unkari 1987.
(Viisi naista kappelissa - unkariksi, Endre Gombár)
Five women in a chapel
(Viisi naista kappelissa - englanti, Philip Binham, 1983)
Fem kvinnor i kapellet
(Viisi naista kappelissa - ruotsi, Karl-Henrik Wahlfors och Birgitta Juslin, 1987)
- kääntänyt myös Anna-Maria Ingerö 1987
Viis naist kabelis
(Viisi naista kappelissa - viro, Piret Saluri, 1989)
Pât zhenshtsin i tshasovne
(Viisi naista kappelissa - venäjä, Taira Dzhavarova, 2001)
Dama iz raja (novelli) sis. venäjänkieliseen kokoelmaan Sovremennaja finskaja novella / sostaviteli V. Bergman et al. (1985)
Selkeemmille vesille (1995)
Essee- ja aforismikokoelmat:
Mitä Waltari vastasi : kirjoituksia kirjoista, kirjailijoista, kirjallisuudesta, kirjoittamisesta (esseitä 1989)
Aika on oravanhammas, aforismeja (1992)
Unet kuin rakkaus, aforismeja (1999)
Sateenkaari : mietelmiä, mielentiloja, luontokuvia ja tokaisuja (2005)
Näytelmät, dramatisoinnit:
Pruuno Karppisen sota ja rauha, myös tv-näytelmänä (1975)
Viisi naista kappelissa (1979), kuunnelmana (1996)
Naisen elämää (1982)
Elämättä jäänyt elämä, myös tv-näytelmänä (1983)
Meren veljet (1984)
Ruusuja Kaarinalle (1985)
Neito karhun kämmenellä, yhdessä Aulis Aarnion ja Aapo Junkolan kanssa (2001)
Sähköä, sanoi Lönruutti, yhdessä Taina Teerialhon kanssa (2002);
ilm. painettuna nimellä Elias ja Samuel sanojen takana (2002)
Kuusijuhla: joulunäytelmiä kouluille, yhdessä Markku Hattulan kanssa (2003)
Valkeat joutsenet ja mustat (2006)
Neljä tv-pienoisnäytelmää Veikko Huovisen novelleista (Potkukelkka ja patiini, Viinankätkijä, Rauhanjuna, Erään murhan motiivit) (1985)
Moreeni, dramatisointi Lauri Viidan romaanista (1986)
Kosken korvalla, kabaree Jorma Kairimon ja Kalevi Kalemaan kanssa (1986)
Leveäharteinen kaupunki, Viljo Kajavan tuotannosta (1987)
Musta rakkaus, Väinö Linnan romaanin dramatisointi (1988)
Kuninkaan kujanjuoksu (1990)
Muistumia, Lauri Viidan elämän ja tuotannon pohjalta (1990)
Pallo, lasten tv-näytelmä (1990)
Päivänkukka : kertomus F. A. Juseliuksesta ja Akseli Gallén-Kallelasta sekä Porin mausoleumin rakentamisesta (1992)
Syytettynä insestistä eli Sammakko on sammakko, yhdessä Aapo Junkolan kanssa (1994);
ilm. painettuna nimellä Sammakko on sammakko ; Peipposten kutsu ; Pimeys (2000)
Kostianvirta, dramatisointi Aulis Aarnion romaanista Kostian pappi (1996)
Pietarin silmänkääntäjä (1999)
Kolmas nainen (1999)
Siltalan perhtoori (dramatisointi ; 2004)
Hormonit hallitsevat (Armas J. Pulla ; dramatisointi 2008)
Ihmisten puheet (Veikko Huovinen ; dramatisointi 2009)
Tv-näytelmäsarja lapsille: Karvakuonot vesillä 1-7 (1981), Karvakuonot automatkalla 1-6 (1983), Karvakuonot kärryillä 1-3 (1986), Karvakuonot ja järvihirviö 1-4 (1989), Karvakuonot laineilla 1-3 (1990), Karvakuonojen jouluakkuna 1-24 (1997)
Kuunnelmat:
Kättä päälle, Vasco da Gama (1986)
Runebergin päivänä 1918 (1988)
Aviopuolisot, F. E. Sillanpään novellin pohjalta (1988)
Miehen mieli on kirveensilmä (1989)
Jäljet sulan reunalla (1990)
Merivettä paatin alla 1-26, kuunnelma (1995-)
Viisi naista kappelissa, kuunnelma (1996)
Viisi naista kappelissa, äänikirja (1997)
Valkeat joutsenet ja mustat, kuunnelma (1998)
Muuta tuotantoa:
Krapula, raporttikirja (1970)
Ajatus on hiirihaukka, Veikko Huovinen, humoristi (elämäkerta 1975)
Video-käsikirjoitus: kirjailija Veikko Huovinen (1988)
Sanasi sun : luovan kirjoittamisen opas ja lukemisto (yhdessä Markku Hattulan kanssa, 2006)
Esikoiskirjailija kohtaa kirjailijan : Pentinkulman esikoiskirjailijaseminaari 20 vuotta / toim. Jussi Ojajärvi (2006)
Koti, kenttä ja kasarmi : kirjeitä armeijasta kotiväelle 1958-1959 (2009)
Naurun vuoksi 2010 : sketsejä arkeen ja juhlaan / Markku Hattula, Arto Seppälä (2010)
Osallistumisia antologioihin ja kokoomateoksiin, toimitetut teokset:
Reportaasi ja fiktio - kaksi rakastajaa, teoksessa Luova sana ja yhteiskunta : esseitä ja puheenvuoroja / toim. Jorma Kannila (1973)
Ensi-iltakatsojan vuosikymmenet, teoksessa Tampereen teatterin aikamerkkejä 1904-1979 / julkaisutoimikunta Lauri Santamäki et al. (Tampereen teatteri 1979)
Herkät syrjähypyt : proosakirjailijat ja runot, antologia (1980)
Sanojen portille lyhyesti, novelliantologia (1986)
Proosaa, runoja, paljon puhetta, teoksessa Sanojen sirkus : kirjailijat kohtaavat Pentinkulmalla / toim. Helena Sinervo (1996)
Suon syvä syli, toim. (1999)
Ystäväni ja huonetoverini, teoksessa Laulujen lumossa : kirjallisuudentutkijoiden ja kirjailijoiden seireenilauluja prof. Yrjö Varpiolle hänen 60-vuotispäivänään 7.11.1999 / toim. Yrjö Hosiaisluoma (1999)
Käännökset:
Pet zen v kapli : vzpominka na drahéno muze : hra o dvou dejstvich. - Praha, 1985.
(Viisi naista kappelissa - tšekiksi, proosaan kääntänyt Jan Peter Velkoborsky ja näytelmäksi Helena Lehecková)
Öt nö a ravatalnál. - Unkari 1987.
(Viisi naista kappelissa - unkariksi, Endre Gombár)
Five women in a chapel
(Viisi naista kappelissa - englanti, Philip Binham, 1983)
Fem kvinnor i kapellet
(Viisi naista kappelissa - ruotsi, Karl-Henrik Wahlfors och Birgitta Juslin, 1987)
- kääntänyt myös Anna-Maria Ingerö 1987
Viis naist kabelis
(Viisi naista kappelissa - viro, Piret Saluri, 1989)
Pât zhenshtsin i tshasovne
(Viisi naista kappelissa - venäjä, Taira Dzhavarova, 2001)
Dama iz raja (novelli) sis. venäjänkieliseen kokoelmaan Sovremennaja finskaja novella / sostaviteli V. Bergman et al. (1985)
Tekstinäyte
Ote teoksesta Aika on oravanhammas (1992)
Maa kasvaa metsän. Silmät kovertavat puupiirroksia.
Maisema on ihmisen muistikirja ja almanakka.
Maisema muistaa minut vuosien takaa. Se alkaa tehdä minua nostalgiseksi.
Puut ovat kasvaneet, kivet kutistuneet. Ihmisistä puhumatta.
Eikö taivaskin ollut sinisempi, aurinko lähempänä?
Maisema on muuttunut. Saman se voi sanoa minusta. Sillä on varaa olla hiljaa.
Maa kasvaa metsän. Silmät kovertavat puupiirroksia.
Maisema on ihmisen muistikirja ja almanakka.
Maisema muistaa minut vuosien takaa. Se alkaa tehdä minua nostalgiseksi.
Puut ovat kasvaneet, kivet kutistuneet. Ihmisistä puhumatta.
Eikö taivaskin ollut sinisempi, aurinko lähempänä?
Maisema on muuttunut. Saman se voi sanoa minusta. Sillä on varaa olla hiljaa.
Lähteitä ja viittauksia
- Jotakin näytelmieni taustoista, artikkeli, Parnasso 36 (1986)
- Sota-ajan lapset: kirjailijat kertovat lapsuudestaan sodan varjossa, toim. Leena Laulajainen, Tammi, 2006.
- Vaaramaa, Teija: Arto Seppälän "Viisi naista kappelissa" : menestysnäytelmän anatomiaa, Tampere, 1992.
Lehtileikkeet : Arto Seppälä (Tampereen kaupunginkirjasto)